Theodor Heuss
| Theodor Heuss | |
|---|---|
 |
|
| Saksan 1. liittopresidentti | |
| Liittokansleri | Konrad Adenauer |
| Seuraaja | Heinrich Lübke |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1884 Brackenheim, Württembergin kuningaskunta, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 12. joulukuuta 1963 (79 vuotta) Stuttgart, Baden-Württemberg Länsi-Saksa |
| Ammatti | toimittaja |
| Puoliso | Elly Heuss-Knapp |
| Tiedot | |
| Puolue | Vapaa demokraattinen puolue |
| Uskonto | luterilainen |
 Nimikirjoitus |
|
Theodor Heuss (31. tammikuuta 1884 – 12. joulukuuta 1963) oli saksalainen poliitikko. Hän oli Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittopresidentti vuosina 1949–1959. Heuss kuului vapaaseen demokraattiseen puolueeseen, jonka puheenjohtajana hän toimi 1948–1949.[1] Heuss oli tärkeä tekijä Länsi-Saksan talouden takaisin jaloilleen saamisessa toisen maailmansodan jälkeen. [2]
Heussin hymyilevä olemus oli vastapainona liittokansleri Konrad Adenauerin vakavuudelle. Yhdessä työskennelleet Heuss ja Adenauer saivat vakautettua Länsi-Saksan demokratian. [3]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuleva presidentti syntyi perheeseen, joka vaali "Euroopan hullun vuoden" 1848 liberaaleja arvoja. Saksan keisarikunnan poliittisessa ilmapiirissä perhe oli luokiteltu vasemmistolaiseksi. Isä työskenteli rakennusmestarina ja perheessä oli jo kaksi vanhempaa poikaa Theodorin syntyessä. [4]
Heuss opiskeli valtio-oppia Münchenin yliopistossa ja valmistui vuonna 1905. Valmistumisensa jälkeen hän toimi eri lehtien toimittajana ja opetti Hochschule für Politik íssa, Berliinissä. Päätoimittajan pesti hänellä vuosina 1912- 1913 Neckarzeitungissa. [5] [6]
Ensimmäisen maailmansodan rintamapalveluun Heuss ei joutunut. Hän toimi sotavuosina päätoimittajana Neckarzeitung-lehdessä. Sodan loppuvaiheissa, vuonna 1918, hän muutti Berliiniin, missä oli mukana toimittamassa Deutsche Politik -lehteä. Hän kiinnostui politiikasta ja tuli valituksi kaupunginvaltuustoon Schönebergin edustajana. Vuonna 1920 hän sai luennoitsijan paikan yliopistosta ja hänen luentonsa käsittelivät politiikkaa. [6]
Weimarin tasavallan aikana Heuss kuului Saksan demokraattiseen puolueeseen (DDP) ja toimi kansanedustajana vuodet 1924- 1928. Vuonna 1928 hänen ei onnistunut uusia paikkaansa. Hän palasi kansanedustajaksi vuosiksi 1930- 1933. Vuonna 1933 valtiopäivillä keskusteltiin, pitäisikö Adolf Hitlerille antaa lähes diktaattorin valtaoikeudet valtiopäivätalon palon jälkeen. Heuss oli ensiksi ajatellut äänestää tyhjää, mutta hänen puolueensa puheenjohtaja käski antaa puoltoäänen puoluekurin vuoksi. [5] [7]
Kun kansallissosialistit oli saaneet vallan vuonna 1933, he määräsivät Heussin kirjoitukset hävitettäviksi. Syyksi he ilmoittivat niiden olevan epäsaksalaisia. Poltettujen teosten joukossa oli hänen kirjansa "Hitlers Weg", jossa hän analysoi kriittisesti kansallissosialismia historian ja sosiologian näkökulmasta. [5] Kun Saksasta tuli yksipuoluevaltio 8. heinäkuuta 1933, hänet erotettiin valtiopäiviltä. Heuss vetäytyi nyt yksityiskansalaiseksi. [8]
Poliittisen uran päätyttyä Heuss elätti itsensä kirjoittamalla elämäkertoja. Hän kirjoitti muun muassa Friedrich Naumannin, Anton Dohrnin ja Hans Poelzigin elämäkerrat. [9]
Kansallissosialistien valtakaudella Heussin tiedetään olleen yhteydessä muihin liberaalisti ajatteleviin ja sodan loppupuolella ottaneen yhteyttä myös vastarintaan, joskaan hän ei ollut aktiivinen vastarintataisteilija. Berliinin pommitusten ja vaimon heikentyneen terveyden vuoksi Heuss muutti vuonna 1943 Heidelbergiin. Hänen poikaansa oli Gestapo uhkaillut vuonna 1943 yhteyksistä hallintoa vastustaviin henkilöihin. [9]
Pian yhdysvaltalaisten vallattua Heidelbergin he ryhtyivät käynnistämään normaalia elämää. Heuss ja kaksi muuta liberaalivaikuttajaa pyydettiin perustamaan uusi sanomalehti Rhein- Neckar Zeitung. Lehti kirjoitti tiukkaan sävyyn kansallissosialismin rikoksista ja siitä, kuinka liian moni kansalainen katsoi niitä hiljaa sivusta. [10]
Poliittisen elämän käynnistyttä uudellen jälkeen hänet valittiin 1945 Württemberg-Badenin kulttuuriministeriksi ja demokraattisen puolueen johtajaksi Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeellä. Vuodet 1948–1949 Heuss oli jäsenenä parlamentaarisessa neuvostossa joka kirjoitti uutta perustuslakia Saksan liittotasavallalle. [11] [5]
Heuss valittiin Saksan ensimmäisten liittopäivien jäseneksi 14. elokuuta 1949. Liittopäivät suorittivat ensimmäisen liittopresidentin vaalin ja Heuss tuli valituksi 12. syyskuuta pidetyssä presidentinvaaleissa. Heuss oli ensimmäinen saksalainen valtionpäämies, jonka tausta oli keskiluokassa. [10]
Liittopresidentin asema on Saksassa lähinnä seremoniallinen, mutta Heuss käytti hyväkseen arvovaltaansa ja puhui paljon maan demokratisoitumisen tärkeydestä. Henkilökohtaisessa elämässään Heuss koki murheita kun hänen vaimonsa Elly Heuss-Knapp kuoli potemiinsa sydänvaivoihin vuonna 1952. Puoliso oli tehnyt paljon naisten asemaa parantanutta kampanjointia ja oli osaltaan vakiinnuttamassa miehensä kansansuosiota. [12]
Vuonna 1952 Heuss piti merkittävän puheen paljastaessaan Bergen-Belsenin keskitysleirin muistomerkkiä. Hän piti korkeaa moraalia osoittaneen puheen, jossa otti esille saksalaisten syyllisyyden juutalaisten kohtaloon, mutta muistutti myös kansallissosialisten painostaneen ja terrorisoineen koko kansaa. Kahta vuotta myöhemmin hänet valittiin toiselle virkakaudelleen. [12]
Heuss valittiin toiselle viisivuotiskaudelleen vuonna 1954. Pariisin vuonna 1955 sopimus palautti Saksan liittotasavallalle suvereniteetin ja maa saattoi nyt harjoittaa omaa ulkopolitiikkaa. Heuss ryhtyi tekemään nyt valtiovierailuja, ensin Kreikkaan, Turkkiin ja Italiaan. Myöhemmin hän vieraili myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa. Liittosavallan perustuslaki ei salli presidentille kolmatta virkakautta, joten Heuss jäi eläkkeelle vuonna 1959 ja muutti Stuttgartiin. [12]
Heuss oli aktiivinen eläkeläinen. Hän julkaisi artikkeleita ja piti puheita. Hän toimi maansa epävirallisena valtiovierailijana ja teki vierailut Ranskaan, Intiaan ja Israeliin. Hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa auttoivat vähentämään Israelin ja Saksan liittotasavallan välisiä jännitteitä. [12]
Sairasteltuaan pitkään Heuss kuoli vuonna 1963. Hänet haudattiin kaikin valtiollisin kunnianosoituksin vaimonsa viereen. [12]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Theodor Heussin eläkeläisasunto Stuttgartissa on nykyään museona. Elinaikanaan Heuss nimitettiin useiden yliopistojen kunniatohtoriksi sekä kotimaassaan ja ulkomailla. Italia ja Islanti kunnioittivat häntä kunniamerkeillä ja Kreikassa hänet nimitettiin Olympian kunniakansalaiseksi.[12]
Vuodesta 1964 alkaen on Saksassa jaettu Theodor Heuss -palkinto demokratian edistämisestä ja liittotasavallan hallitusta kuljettava lentokone on nimetty hänen mukaansa. Hänen kuvansa painettiin moniin postimerkkeihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Theodor Heuss (1949 - 1959) Der Bundespräsident. Viitattu 21.10.2013. (saksaksi)
- ↑ Theodor Heuss geneee.org. Viitattu 28.4.2019.
- ↑ (2003) A Childhood Under Hitler and Stalin: Memoirs of a "certified" Jew. Madison, Wisconsin: The University of Wisconsin Press, 146, 266. ISBN 0299185443.
- ↑ http://www.theodor-heuss-haus.de/theodor-heuss/kaiserreich/
- ↑ a b c d http://www.britannica.com/biography/Theodor-Heuss
- ↑ a b https://web.archive.org/web/20070917030249/http://www.bundespraesident.de/en/The-German-Federal-Presidents/-,12103/Theodor-Heuss.htm
- ↑ http://www.theodor-heuss-haus.de/theodor-heuss/nationalsozialismus/
- ↑ http://www.hdg.de/lemo/biografie/theodor-heuss/#jpto-1930
- ↑ a b https://www.theodor-heuss-haus.de/theodor-heuss/nationalsozialismus/#1943
- ↑ a b http://www.theodor-heuss-haus.de/theodor-heuss/nachkriegszeit/
- ↑ Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 95. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ a b c d e f http://www.theodor-heuss-haus.de/theodor-heuss/bundesrepublik/
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.bundespraesident.de/EN/TheGermanFederalPresidents/TheodorHeuss/theodorheuss-node.html
- http://pm20.zbw.eu/folder/pe/0077xx/007766/about
| ||||||||||||||||||||||||||
