Peter Franzén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peter Franzén
Franzén Turun kirjamessuilla 2010
Franzén Turun kirjamessuilla 2010
Henkilötiedot
Koko nimi Peter Vilhelm Franzén
Syntynyt14. elokuuta 1971 (ikä 52)
Kemin maalaiskunta
Ammatti näyttelijä
Puoliso Irina Björklund
Näyttelijä
Aktiivisena 1993–
Merkittävät roolit Rukajärven tie
Kuningasjätkä
Pahat pojat
Koirankynnen leikkaaja
Rööperi
Viikingit
Palkinnot

Parhaan miessivuosan Jussi
1998 Kuningasjätkä
2009 Rööperi
Parhaan miespääosan Jussi
2004 Koirankynnen leikkaaja

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Peter Vilhelm Franzén (s. 14. elokuuta 1971 Kemin maalaiskunta)[1][2] on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri.[3]

Franzén on näytellyt elokuvissa ja televisiosarjoissa. Lisäksi hän on kirjoittanut romaanit Tumman veden päällä (2010) ja Samoilla silmillä (2013), jotka perustuvat osittain hänen omiin kokemuksiinsa, sekä tragikoomisen yhdenpäivänromaanin Särkyneen pyörän karjatila (2017). Hän on ohjannut ja käsikirjoittanut myös esikoiskirjaansa perustuvan samannimisen elokuvan,[4] jonka ensi-ilta oli 2013.

Uran teatteripainotteisten alkuaikojen jälkeen Franzén on keskittynyt elokuvanäyttelemiseen ja on esiintynyt yli 40 elokuvassa ja 15 televisiosarjassa Suomessa ja ulkomailla.[4] Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Kuningasjätkä, Rukajärven tie, Badding, Emmauksen tiellä, Rölli ja metsänhenki, Kuutamolla, Pahat pojat, Koirankynnen leikkaaja, Matti, Rööperi, Ralliraita ja Suden arvoitus.

Vuonna 2013 Franzénille myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[5]

Peter Franzénia haastatellaan Helsingin Suomalaisessa kirjakaupassa 31. maaliskuuta 2010.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten elokuvien lisäksi Franzén on näytellyt saksan-, englannin-, ruotsin-, viron- ja unkarinkielisissä elokuvissa. Hän näytteli eräässä CSI: Miami -rikossarjan jaksossa unkarilaismiehen ruumista sekä True Blood -sarjan jaksossa viikinkiä.

Vuonna 2015 Franzén näytteli Reiniger-hahmoa The Gunman-elokuvassa. Vuonna 2016 hän alkoi näytellä Harald Kaunotukkaa Viikingit-sarjassa. Kaunotukka on Franzénin merkittävin kansainvälinen rooli.

Franzén esiintyy amerikansuomalaisen arkkitehdin Eero Saarisen englanninkielisenä kertojanäänenä vuonna 2016 valmistuneessa dokumenttielokuvassa Eero Saarinen: The Architect Who Saw the Future.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franzén asui näyttelijävaimonsa Irina Björklundin kanssa vuodesta 1999 lähtien Los Angelesissa, kunnes perhe muutti syksyllä 2013 Ranskaan.[6] Pariskunnalla on vuonna 2007 syntynyt poika.[7]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1993 Matokuningas Iiro
The Other Side vartija
1994 Kissan kuolema Saku
1995 Suolaista ja makeaa Ile
1996 Sepelimurskaamon kauniin Jolantan ihmeellinen elämä Johnny
Tie naisen sydämeen Kauko Kinnunen
1997 Hyvän tekijät Risto Kivi
Jäänmurtaja huutaja
Sisämaalainen Jari
1998 Asphalto mies
Junalinnut Lakon rakastaja
Kuningasjätkä Antero Kottarainen
1999 Itsenäisyyden ilta
Jakkulista feministi pankkiryöstäjä
Rikos & Rakkaus Jussi Rosenström
Rukajärven tie Eero Perkola
2000 Bad Luck Love Reino
Badding Ossi Mäki
Taivas tiellä Markku
2001 Jewel of the Sahara nuori François Renard
Emmauksen tiellä Arvi Rautola
Leijat Helsingin yllä Sammy Ceder
Rölli ja metsänhenki Lakeija
2002 Kuutamolla Marko
Nimet marmoritaulussa Sulo Kallio
2003 Pahat pojat Otto Takkunen
Ryöstäjät Juha / Jarkko
2004 Honey Baby tarjoilija
Uhka Magnus
Koirankynnen leikkaaja Mertsi Vepsäläinen
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertojanääni
Täna öösel me ei maga Harri
Vaietut salaisuudet Alex
2006 Baban biilit Pekka Kukka
Matti Nick Nevada
Suden arvoitus Antero Venesmaa
2007 Alibi Rod Bryant
Lieksa! Laszlo
Red is the Color of David Stellar
2008 Cleaner Bronson
Kolme viisasta miestä Joulupukki
2009 Ralliraita Suko
Rööperi Krisu
2010 Harjunpää ja pahan pappi Timo Harjunpää
Prinsessa Saastamoinen
2011 Syvälle salattu Elias
2012 Vares – Kaidan tien kulkijat Taisto Raappana
Tie pohjoiseen Pertti Paakku
Puhdistus Hans Pekk
2013 Kerron sinulle kaiken Sami Suutari
Leijonasydän Teppo
Tumman veden päällä Kake
2014 The Gunman Reiniger
2015 Elämältä kaiken sain Tomi
Napapiirin sankarit 2 Jorma
2016 Jättiläinen Raimo
2018 Ashes in the Snow Komarov
2020 Meander Adam
2023 Hamsterit Hamsteri

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Sarja Rooli
1994 Puukoi useita rooleja
1996 Maigret Leo Liikanen
1997 Ota ja omista Mika
Verisiskot konsultti Leevi Vanamo
2000 Mustan kissan kuja A-P Nyberg
Susi rajalla vartija
2001 Muodollisesti pätevä
V.I.P. Natsi
2003 Irtiottoja
2004 C.S.I. Miami Ivan Radu
2006 Studio Impossible useita rooleja
Isabella Andreas
2007–2012 Karjalan kunnailla Jarkko 'Jake' Rosenius
2009 True Blood Hrolf
2015 Johan Falk Milo Mikhailov
2016–2020 Viikingit Harald Kaunotukka
2020 Makkari Oliver
2021 Ajan pyörä Stepin
2022 Helsinki-syndrooma Elias Karo

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franzen esiintyy myös videopelissä Alan Wake 2, joka julkaistiin 27. lokakuuta 2023. Hän tekee pelissä tuplaroolin suomalaisveljeksinä Jaakko ja Ilmo Koskelana. Hän näyttelee sekä hahmojen äänet että liikkeet ja esiintyy pelissä omilla kasvoillaan.[8]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Peter Franzén Elonetissä.
  3. Kolmen Jussin näyttelijä Solar Films. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 10.10.2013.
  4. a b Sundström, Merja: Peter Franzénista elokuvaohjaaja MTV Uutiset. 16.2.2011. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 5.12.2014.
  5. Peter Franzén palkitaan Pro Finlandia -mitalilla MTV Viihde. 3.12.2013. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 5.12.2014.
  6. Anna: Peter Franzén ja Irina Björklund jättivät Hollywoodin 4.12.2013. Iltalehti. Viitattu 15.3.2014.
  7. Peter Franzén Filmiveebissä filmiveeb.ee. Viitattu 30.8.2010. (viroksi)
  8. Martti Suosalo palaa palkittuun rooliinsa – myös Peter Franzén mukana odotetussa miljoonasatsauksessa Ilta-Sanomat. 12.9.2023. Viitattu 10.10.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]