Alberto Alcibiades Brandenburg-Kulmbachista

Alberto Alcibiades Brandenburg-Kulmbachista
Alberto Alcibiades Brandenburg-Kulmbachista
Kulmbachin markkreivi
Johdossa	1527 - 1553 ( Brandenburg-Ansbachin Georgen valtuusto vuoteen 1541 asti)
Edeltäjä	Casimiro
Seuraaja	Giorgio Federico

Syntymä	Ansbach , 28. maaliskuuta 1522
Kuolema	Pforzheim , 8. tammikuuta 1557 (34-vuotias)
Kuninkaallinen talo	Hohenzollernin talo ^[1]
Isä	Casimir Brandenburg-Bayreuthista
Äiti	Susanna Baijerista

Albert Alcibiades Brandenburg-Kulmbachista ( Ansbach , 28. maaliskuuta 1522 - Pforzheim , 8. tammikuuta 1557 ) oli Brandenburg-Kulmbachin (tunnetaan myös nimellä Brandenburg-Bayreuth) markkreivi. Sotaisan luonteensa vuoksi hän sai lempinimen Alkibiades kuolemansa jälkeen; elämänsä aikana Alberto tunnettiin Bellatorina (sottajana). Hän oli Frankenin haaran Hohenzollernin talon jäsen .

Elämäkerta

Alberto syntyi Ansbachissa ja menetettyään isänsä Casimiron vuonna 1527 hän siirtyi setänsä, Brandenburg-Ansbachin markkreivi Georgen , protestantismin vankkumattoman kannattajan, hoiviin . Hänellä oli ohjaajana Vincentius Opsopoeus .

Vuonna 1541 hän sai Bayreuthin osana perheensä perintöä, mutta ruhtinaskunnan pääkaupunki oli Kulmbach , minkä vuoksi häntä yleensä kutsutaan Brandenburg-Kulmbachin markkraiviksi.

Hänen hahmonsa merkitsi hänen sotilasuraansa. Hän kokosi joukon sotilaita ja auttoi keisari Kaarle V :tä hänen sodassa Ranskaa vastaan vuonna 1543 . Crepy-en-Laonnoisin rauha syyskuussa 1544 riisti häneltä työpaikan, mutta hän oli onnistunut saavuttamaan erinomaisen maineen ja kun Kaarle V valmisteli hyökkäystä Smalcaldan liigaa vastaan , hän otti jälleen voiton. Saksin vaaliruhtinaasta taistelevan Albertin vangittiin Rochlitzissa maaliskuussa 1547 ruhtinaat John Frederickin toimesta , mutta hänet vapautettiin keisarin voiton seurauksena Mühlbergin taistelussa seuraavana huhtikuussa.

Alberto seurasi sittemmin vaaliruhtinasystävänsä Maurice Saksilaisen omaisuuksia jättämällä Kaarle V:n ja liittymällä liigaan, joka ehdotti keisarin kaatamista liitolla Ranskan Henrik II:n kanssa . Hän osallistui seuraavaan sotilaskampanjaan, mutta kun Passaun rauha solmittiin elokuussa 1552 , hän erosi liittolaisistaan ja aloitti ristiretken Frankenin maaseudulla . Kiristettyään suuren summan rahaa Nürnbergin kansalaisilta , hän kiisti kannattajansa, Ranskan kuninkaan, ja tarjosi palvelujaan keisarille. Kaarle V, joka halusi hyödyntää enemmän arvokasta johtajaa, antoi Albertin palata palvelukseensa ja kumosi käskyn, jolla hän oli asettanut maansa Würzburgin ja Bambergin piispojen lainkäyttövaltaan ; ja sen urhoollisuus palkitsi keisarin Metzin sopimuksen allekirjoituksella tammikuussa 1553 .

Kun Charles lähti Saksasta, Albert aloitti uudelleen ryöstönsä Franconiassa. Pian perustettiin liiga yrittäessään pysäyttää hänet, ja Maurice of Saxony johti tätä liittoumaa. Kilpailevat joukot ottivat yhteen Sievershausenin taistelussa 9. heinäkuuta 1553 , ja taistelun jälkeen Albert voitti. Brunswick-Lüneburgin herttua Henrik V johti liigan joukkoja, ja Albert, asetettuaan keisarillisen kiellon alaisiksi joulukuussa 1553 , voitti lopullisesti herttua Henrikiltä ja pakotettiin maanpakoon Ranskaan. Täällä hän astui Ranskan Henrik II: n palvelukseen ja aloitti kampanjan saadakseen takaisin maansa haltuunsa, mutta kuoli Pforzheimissa 8. tammikuuta 1557 .