Suomi 2000-vuosikymmenellä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kone Building, 2000-vuosikymmenen lasiarkkitehtuurin edustaja. Arkkitehti Antti-Matti Siikalan suunnittelema rakennus kohosi Espoon Keilaniemeen vuosikymmenen alussa.
Vuosikymmenen tapauksia oli Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001. Kuvassa Hiihtoliiton lääkärilaukku Suomen Urheilumuseon vitriinissä.
” ”Kun oikeassa elämässä joutuu taloudellisesti joskus jarruttamaan, niin tosi-tv:n idea pakottaa kaupallisista syistä menemään pitemmälle kuin mitä tosi on.” ”

– 2000-luvun ilmiöstä, tositelevisiosta sanottua[1]

Suomi oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jälkiteollinen runsaan viiden miljoonan ihmisen yhteiskunta. Vuosikymmentä leimasi talouden nousukausi, joka päättyi finanssikriisiin vuonna 2008. Telekommunikaatioyhtiö Nokian merkitys Suomen taloudelle oli huomattavan suuri. Suomen kansa valitsi vuonna 2000 ensimmäisen kerran tasavaltansa johtoon naisen, Tarja Halosen. Maa sai myös kautta aikain ensimmäisen naispääministerinsä, Anneli Jäätteenmäen vuonna 2003, tosin vain kymmeneksi viikoksi. Vuosikymmenen pääministeripuolueita olivat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Suomen Keskusta.

2000-vuosikymmenen Suomessa internet ja matkapuhelimet yleistyivät nopeaan tahtiin ja tulivat lähes kaikkien ihmisten käyttöön. Suomi kansainvälistyi taloudellisesti ja kulttuurisesti. Maahanmuuttajien osuus maan väestöstä lisääntyi ja väestön ikääntyminen jatkui.

Viihteessä uutta olivat niin kutsutut tositelevisio-ohjelmat, joihin usein liittyi kilpailu, jossa osallistuja yksi toisensa jälkeen putosi pois. Musiikissa suosionsa vakiinnuttivat muun muassa Anssi Kela, Antti Tuisku ja Nightwish. Suomi voitti Euroviisut ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran vuonna 2006 Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah. Elokuvateattereihin tuli yhdysvaltalaisen Al Goren dokumenttielokuva Epämiellyttävä totuus, jota koululaiset kävivät katsomassa elokuvateatterissa.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarja Halonen oli Suomen tasavallan presidentti vuosina 2000–2012.
Matti Vanhanen toimi Suomen pääministerinä vuosina 2003–2010.

Suomi siirtyi kolmannelle vuosituhannelle presidenttinään Martti Ahtisaari. Talvella 2000 tasavallan presidentiksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen, sosiaalidemokraattien Tarja Halonen, joka istui kaksi kautta. Suomen uusi perustuslaki tuli voimaan maaliskuussa 2000: uudistus vahvisti parlamentaarista demokratiaa ja korosti pääministerin asemaa. Presidentin valta supistui.[2]

Eduskuntavaaleja Suomessa järjestettiin 2000-luvun ensikymmenellä kaksi kappaletta:

Suurimpia puolueita olivat Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja SDP. Vasemmiston kannatus oli merkittävästi vähäisempää kuin aiempina vuosikymmeninä: vuoden 2007 vaaleissa SDP:n, Vasemmistoliiton ja pienten vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu ääniosuus oli hieman yli 30 %. Vihreä liitto oli vakiinnuttanut paikkansa puoluekartalla ja perussuomalaiset oli muutaman prosentin pienpuolue. Äänestysvilkkaus oli samaa luokkaa kuin 1990-luvulla, noin kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä.[3]

Keväällä 2008 nousi vaalirahakohu, koska edellisen vuoden eduskuntavaaleissa useiden ehdokkaiden vaalirahoituksessa havaittiin puutteita. Kohu jatkui useamman vuoden ja paljasti asian takana olleen Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laajaa korruptiota. Kohu johti vaalirahoituslain tiukentamiseen ja lahjoitusten vähenemiseen.

Suomella oli vuosikymmenen aikana neljä hallitusta, joista Anneli Jäätteenmäen hallitus oli hallituspäiviltään eräs maan historian lyhyimmistä: 69 päivää. 2000-vuosikymmenen pääministereitä olivat Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen, joiden valtakausien välissä oli edellä mainittu Jäätteenmäen kausi keväällä 2003.[4] Jäätteenmäen eroon johti Irak-skandaalina tunnettu tietovuoto. Suomen 2000-luvun ensikymmenen hallitukset olivat:

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisvaaleja Suomessa järjestettiin 2000-luvun ensikymmenellä kolme kappaletta:

Kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus oli alempi kuin eduskuntavaaleissa, vuoden 2000 vaaleissa äänestämässä kävi alle 56 % äänioikeutetuista. Vuoden 2008 vaaleissa päästiin jälleen yli 60 %:n. Vasemmistopuolueet menettivät asemiaan myös kunnallisvaaleissa.[5]

Merkittäviä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaliitokset jättivät jälkeensä runsaasti entisiä kaupungin- ja kunnantaloja. Kuvassa vuonna 2009 lakkautetun Särkisalon kunnantoimisto.

Läänien määrää oli vähennetty vuoden 1997 lääniuudistuksessa ja vuoden 2009 viimeisenä päivänä koko läänilaitos siirtyi historiaan.[6] Suomen viimeisiä läänejä kutsuttiin suurlääneiksi; yhteensä niitä oli kuusi: Ahvenanmaan lääni, Etelä-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni, Lapin lääni, Länsi-Suomen lääni ja Oulun lääni. Läänien tilalle tuli seitsemän aluehallintovirastoa, jotka käsittivät yhden tai useamman maakunnan. Länsi-Suomen läänistä muodostettiin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ja Lounais-Suomen aluehallintovirasto, muutoin virastojen alueet vastasivat lyhytaikaisiksi jääneistä suurläänejä.

1. tammikuuta 2010 perustetut aluehallintovirastot ovat:

Entisen Oulun läänin nimeäminen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoksi aiheutti keskustelua, sillä valtakunnan pohjoisin kolmannes sijaitsi "Pohjois-Suomen" pohjoispuolella.[7]

2000-luvun ensikymmenellä Suomessa oli jäljellä yksi virallinen kuntamuoto: kunta. Vuoden 1995 kuntalain jälkeen mikä tahansa kunta sai kutsua itseään kaupungiksi, mikäli piti sitä asianmukaisena. 2000-vuosikymmenellä tehtiin useita kuntaliitoksia, erityisesti vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Vuonna 2000 kuntia oli 452 eli vain hieman vähemmän kuin 1970-luvun lopulla. Vuonna 2010 kuntien määrä oli pudonnut 342:een eli joka neljäs kunta katosi kartalta. Monikuntaliitokset synnyttivät alueellisesti laajoja kokonaisuuksia, kuten Kouvolan ja Salon, joiden hallinnollinen alue sisälsi useita taajamia. Tilanne oli päinvastainen aiempaan, jolloin kaupunkien keskustaajamat ulottuivat kaupunkikuntaa ympäröivien maalaiskuntien alueille.[8][9][10]

Demografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen maakuntien väkiluku väheni myös 2000-vuosikymmenellä. Kuvassa Pyhäselkä Joensuussa.
Suomen historiallisen ydinalueen, Varsinais-Suomen, väestöosuus pysyi ennallaan 2000-vuosikymmenellä. Suomen vanhin kaupunki, Turku, kesällä 2008.

Väestönmuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen väkiluku kasvoi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä maltillisesti, noin 3,5 %. Väestönkasvu oli hitaimmillaan vuosikymmenen alussa ja kiihtyi vuosikymmenen loppua kohden. Suomi oli muuttovoittomaa: maahanmuutto lisääntyi huomattavasti maastamuuton pysyessä melko vakaana. Nettosiirtolaisuus ylitti 10 000:n rajan vuonna 2006. Vuosikymmenen muuttotase oli lähes +90 000 henkeä. Syntyvyys pysyi verraten vakaana, vuosittain syntyi noin 55 000–60 000 lasta. Kuolleiden määrä pysyi niin ikään vakaana, vuosittain siirtyi ajasta ikuisuuteen noin 50 000 suomalaista. Yhteensä vuosikymmenen aikana syntyi 578 000 lasta ja kuoli 488 000 ihmistä. Suomen väestömäärän kokonaislisäys 2000-vuosikymmenellä oli 180 000 henkeä. Väestönkasvun painopiste siirtyi luonnollisesta väestönlisäyksestä maahanmuuttoon.[11]

Suomalaisten kokonaishedelmällisyys nousi vuosikymmenen loppua kohden: vuonna 1999 luku oli 1,73, vuonna 2009 puolestaan 1,86, eli korkeampi kuin kertaakaan vuoden 1969 jälkeen. Syntyvyys vuosikymmenellä jäi kuitenkin matalammaksi kuin 1970- ja 1980-luvuilla, sillä hedelmällisessä iässä olevien naisten lukumäärä oli aiempaa vähäisempi.[11] Toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat näkyivät edelleen vuosittain ylöspäin kohoavana pullistumana väestöpyramidissa, vuosikymmenellä he olivat 50–65-vuotiaita.[12]

Kuntien välinen muutto lisääntyi 1990-luvun laman jälkeen, huippuvuonna 2007 muuttajia oli runsaat 270 000. Myös kuntien sisäinen muuttoliike vilkastui.[11]

Pitkän ajan trendeistä jatkuivat väestön ikääntyminen ja keskimääräisen elinajanodotteen kasvu. Vuonna 2000 Suomessa syntyneiden poikien elinajanodote oli 74,1 vuotta ja tyttöjen 81,0 vuotta. Vuonna 2010 luvut olivat pari vuotta korkeammat ja sukupuolten välinen ero kaventui aavistuksen. Keskimääräiset toteutuvat eliniät muodostunevat huomattavasti synnyinvuoden odotteita korkeammiksi, kuten aiempienkin sukupolvien.[13][14][15]

Imeväiskuolleisuus laski 2000-luvun ensikymmenen aikana alle kolmen promillen, ja oli eräs maailman alhaisimmista.[16]

Väestön alueellinen jakautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko 1900-luvun jatkunut Suomen väestön keskittyminen Uudellemaalle jatkui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Myös Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan väestöosuudet kasvoivat. Väkilukuaan kasvattivat eritoten kasvukeskukset Helsinki, Tampere ja Oulu lähiympäristöineen. Myös Turun ja Jyväskylän seudut vetivät väkeä. Itä- ja Kaakkois-Suomen maakuntien väkiluvut laskivat.

Taulukossa on esitetty Suomen maakuntien väkiluku 1990-luvun ja 2000-vuosikymmenen viimeisenä päivänä Tilastokeskuksen mukaan. Aluejako on vuoden 2014 mukainen; Uudenmaan itäinen osa muodosti vuosina 1997–2011 Itä-Uudenmaan maakunnan, sen väkiluku on mukana Uudenmaan maakunnan väkiluvussa.[17]

Väkiluku 1999 Väkiluku 2009 Väestönmuutos 1999–2009 Väestöosuus 1999 Väestöosuus 2009
Uusimaa 1 379 712 1 517 542 +10,0 % 26,7 % 28,4 %
Pirkanmaa 447 525 485 706 +8,5 % 8,7 % 9,1 %
Varsinais-Suomi 445 542 462 914 +3,9 % 8,6 % 8,7 %
Pohjois-Pohjanmaa 365 689 392 110 +7,2 % 7,1 % 7,3 %
Keski-Suomi 265 129 272 784 +2,9 % 5,1 % 5,1 %
Pohjois-Savo 255 456 248 182 -2,8 % 4,9 % 4,6 %
Satakunta 234 233 226 116 -3,5 % 4,5 % 4,2 %
Päijät-Häme 197 347 201 270 +2,0 % 3,8 % 3,8 %
Etelä-Pohjanmaa 196 795 193 524 -1,7 % 3,8 % 3,6 %
Lappi 194 352 183 748 -5,5 % 3,8 % 3,4 %
Kymenlaakso 188 633 182 617 -3,2 % 3,6 % 3,4 %
Pohjanmaa 173 533 177 038 +2,0 % 3,4 % 3,3 %
Kanta-Häme 165 190 173 828 +5,2 % 3,2 % 3,2 %
Pohjois-Karjala 172 551 165 962 -3,8 % 3,3 % 3,1 %
Etelä-Savo 167 958 156 377 -6,9 % 3,2 % 2,9 %
Etelä-Karjala 136 525 133 210 -2,4 % 2,6 % 2,5 %
Kainuu 91 081 82 634 -9,3 % 1,8 % 1,5 %
Keski-Pohjanmaa 68 345 68 131 -0,3 % 1,3 % 1,3 %
Ahvenanmaa 25 706 27 734 +7,9 % 0,5 % 0,5 %
Suomi 5 171 302 5 351 427 +3,5 % 100,0 % 100,0 %

Nurmijärvi-ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs vuosikymmenen puheenaiheista oli niin kutsuttu Nurmijärvi-ilmiö eli ihmisten muuttaminen keskuskaupungeista kaupunkiseudun reuna-alueille, josta saattoi ostaa tilavan omakotitalon kaupunkikaksion hintaan. Nurmijärvi-ilmiö alkoi hiipua 2008, jonka jälkeen esimerkiksi Helsingin seudulla väestönkasvun painopiste siirtyi vaihteeksi reunoilta kohti ydintä.[18][19] Käytännössä kyse oli muuttoliikkeen trendien jatkuvasta vaihtelusta, ei mistään uudesta ilmiöstä. Esimerkiksi Nurmijärvellä väestönkasvu oli 1980-luvulla nopeampaa kuin 2000-vuosikymmenellä, 1990-luvulla kasvu oli sitä vastoin hitaampaa.[20][21]

Talouselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian toimipiste Salossa.
Talouselämä kansainvälistyi. Moomin Shop Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Suomen bruttokansantuote kasvoi vuosina 1994–2008 lähes 70 %. Kyseiset vuodet kattavat 1990-luvun laman ja 2008 alkaneen finanssikriisin välisen ajan. Vuonna 2000 Suomen bkt oli noin 158 miljardia euroa viitevuoden 2010 hintoihin. Vuonna 2008 bkt oli 198 miljardia, kunnes seuraavana vuonna tapahtui romahdus: bkt supistui yli kahdeksan prosenttia ja laski vuosikymmenen puolenvälin tasolle.[22]

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen talouskasvun takana oli pitkälti Nokia-vetoinen ICT-klusteri. Vuonna 2000 Nokian osuuden Suomen bkt:sta laskettiin olevan peräti neljä prosenttia.[23] 2010-luvulla on arvioitu, että talouskasvu oli osittain "petollisen suotuisaa": palkkojen ja julkisten menojen nousu lähti käsistä, mikä rapautti Suomen kilpailukykyä. Vuonna 2008 alkoi teollisuuden pudotus, josta Suomi ei ollut toipunut vielä seuraavan vuosikymmenen puoleenväliin mennessä.[24][25]

Inflaatio pysyi vuosikymmenen aikana maltillisena, useina vuosina se jäi alle yhden prosentin. Nousukauden lopussa vuonna 2008 inflaatio nousi hieman yli neljän prosentin, seuraavana vuonna se putosi nollaan. Kun vuoden 2000 kuluttajahintojen kokonaisindeksi on 100,0, vuoden 2009 luku on 115,3.[26]

Suomen vaihtotase oli koko 2000-luvun ensikymmenen ajan ylijäämäinen, vuosikymmenen alussa ylijäämää oli jopa kahdeksan prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on suomalaisittain poikkeuksellista. Vuosikymmenen loppua kohden ylijäämä supistui, ja vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi seuraavan vuosikymmenen alussa. Vaihtotase oli kääntynyt ylijäämäiseksi 1990-luvun laman jälkeen, kun viennin arvo kasvoi tuontia nopeammin. 2000-vuosikymmenellä ylijäämät alkoivat supistua kotimaisen kysynnän lisätessä tuonnin arvoa.[27]

Työttömyysaste pysyi korkeana läpi vuosikymmenen. Vuonna 2000 Suomen työttömyysaste oli Työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan 12,6 % ja vuonna 2009 puolestaan 11,2 %. Alimmillaan työttömyysaste oli vuonna 2007, jolloin se oli 8,5 %. Työvoiman ikääntyminen jatkui ja suuret ikäluokat poistuivat työelämästä suurimmilta osin.[28]

Vuosikymmenen aikana puhuttiin Suomea uhkaavasta työvoimapulasta, "huutavan työvoimapulan" uumoiltiin olevan aivan nurkan takana. Käytännössä työvoimasta oli pulaa lähinnä terveysalalla. Laajamittainen työvoimapula ei realisoitunut myöskään seuraavan vuosikymmenen alkupuolella, vastoin ennusteita.

Suomen valtionvelka alkoi supistua 1990-luvun lopulla. Vuonna 2008 velkaa oli noin 54 miljardia euroa, minkä jälkeen velan määrä alkoi kasvaa. Velan suhde bruttokansantuotteeseen oli alimmillaan niin ikään 2008, jolloin se oli noin 29 %. Vuonna 2000 suhde oli 48 %.[29]

Suomen bruttokansantuotteen vuosimuutos 2000-luvun ensikymmenellä:[22]

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Bkt:n volyymin muutos edellisvuodesta 5,6 2,6 1,7 2,0 3,9 2,8 4,1 5,2 0,7 -8,3

Koko vuosikymmenen bruttokansantuote oli noin 1,77 biljoonaa euroa (viitevuoden 2010 hintoihin). Lukema on noin 39 prosenttia korkeampi kuin edellisen vuosikymmenen bruttokansantuote ja 67 prosenttia korkeampi kuin 1980-luvun bruttokansantuote.[30]

Inflaatio yritti nostaa päätään vuosikymmenen alussa, mutta hidastui seuraavina vuosina lähes nollaan. Vuonna 2008 työpalkkoja nostettiin merkittävästi, ja samaan vuoteen osuu huomattava inflaatiopiikki. Vuonna 2009 kuluttajahinnat eivät sitä vastoin nousseet lainkaan.[31][32]

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos 3,4 2,6 1,6 0,9 0,2 0,9 1,6 2,5 4,1 0,0

Vähittäiskaupan alalla tapahtui useita myllerryksiä. Vuoden 2004 alussa Helsingin Osuuskauppa ja Osuusliike Elanto fuusioituivat, jolloin esimerkiksi legendaariset Maxi-marketit muutettiin Prismoiksi. Wihurin Ruokamarkkinat sulautettiin Tradekaan 2005, mistä lähtien Wihuri alkoi keskittyä yksinomaan tukkukauppaan ja tekniseen kauppaan. Samana vuonna S-ryhmä osti Suomen Sparin. Vuonna 2002 päivittäistavaramarkkinoiden saksalainen haastaja Lidl rantautui Suomeen. S-ryhmä ohitti Ruokakeskon Suomen päivittäistavarakaupan markkinajohtajana.[33] Suomeen rantautui useita ulkomaalaisia erikoisliikeketjuja, kuten Dressmann vuonna 2000, Bauhaus 2001, Stadium 2001, Clas Ohlson 2002, Plantagen niin ikään 2002 ja Gina Tricot vuonna 2007.[34]

2000-luvun ensikymmenen keskeisiä suomalaisia talousvaikuttajia olivat muun muassa Matti Alahuhta, Sari Baldauf, Antti Herlin, Mikael Lilius, Jorma Ollila, Antti Piippo, Björn Wahlroos ja Anders Wiklöf. Näkyviä ja usein mediassa esilläolleita talouselämän hahmoja olivat myös Lenita Airisto, Hjallis Harkimo ja Marimekon grande dame Kirsti Paakkanen.

Euro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euro korvasi markan vuonna 2002.

Euro oli otettu käyttöön tilivaluuttana tammikuussa 1999. Käteisvaluuttana Suomessa käytettiin markkaa vuoteen 2002. Suomi siirtyi euroon yhdentoista muun Euroopan unionin maan kanssa 1. tammikuuta 2002; Vaihtojakso markasta euroon kesti tammi- ja helmikuun 2002. Markkoja sai lunastaa euroiksi tasan kymmenen vuotta vaihtojakson päättymisestä. Euron virallinen muuntokerroin oli 5,94573 Suomen markkaa.[35]

Käytännön elämässä muuntokerroin pyöristyi kuudeksi ja markkoja kutsuttiin usein mummonmarkoiksi. Ihmiset pähkäilivät kaupoissa kuuden kertotaulun kanssa ja päivittelivät euron myötä kohonneita hintoja. Hinnat nousivat vuonna 2002 keskimäärin 2,3 %, eli saman verran kuin 2001. Myös muualla euroalueella kuluttajat kokivat hintojen nousseen, mikä johtui pitkälti siitä, että usein ostettavien halpojen tuotteiden hinnat todella nousivat poikkeuksellisen paljon, kun sen sijaan harvoin tehtävien suurten hankintojen hinnat eivät juuri kohonneet.[36]

Rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tehtiin 2000-luvun ensikymmenellä useita veritöitä oppilaitoksissa ja kauppakeskuksissa:

Muita kohahduttaneita ja Suomen rikoshistoriassa poikkeuksellisia rikoksia olivat muun muassa Heinojen murhat 24.8.2001, Kampin autopommi 16.7.2002 ja Ulvilan surma 1.12.2006.

Kaikkiaan poliisin tietoon tulleita rikoksia kirjattiin vuosittain runsaat 400 000 kappaletta. Henkirikoksia tilastoitiin vuosittain 103–155; niiden määrä oli hieman vähentynyt aiempiin vuosikymmeniin verrattuna.[37] Järjestäytynyt rikollisuus yleistyi.[38]

Pankkiryöstöjä, joiden huippuaikaa olivat olleet vuodet 1991–1993, tehtiin 2000-vuosikymmenellä enää vain muutamia vuosittain.[39] Maarianhaminassa tapahtui 10. elokuuta 2006 arvokuljetusryöstö, jossa tekijät saivat saaliikseen rahaa yli kymmenen miljoonan Ruotsin kruunun arvosta.[40]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän matkakeskus valmistui 2002 vanhan rautatieaseman viereen.[41]
Valmet kokosi Porsche Boxtereita Uudenkaupungin tehtaallaan.

Raideliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautateiden sähköistäminen jatkui: 2000-vuosikymmenen lopussa yli puolet Suomen rataverkosta oli sähköistetty. Vuosikymmenen aikana sähköistetyn rataverkon pituus kasvoi noin 700 kilometriä. Suurin yksittäinen työmaa oli Lahden oikorata eli rataosuus Keravalta Lahteen, joka avattiin syyskuussa 2006. Vanhoja sinisiä vaunuja korvattiin kaksikerrosvaunuilla ja Pendolinojen määrää lisättiin. Henkilöliikenteen matkojen määrä lisääntyi sekä Helsingin lähiliikenteessä että kaukoliikenteessä.[42][43] Junien kulunvalvontaa kehitettiin rakentamalla kulunvalvonnan ratalaitteita. Tavoitteena oli nostaa raideliikenteen turvallisuus eurooppalaiselta keskitasolta kansainväliselle huipputasolle.[44]

Tieliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöautojen ensirekisteröintejä tilastoitiin yli 1,3 miljoonaa eli huomattavan paljon verrattuna 1990-lukuun. Vuonna 2009 rekisteröintien määrä tosin romahti. Vuosikymmenen alussa henkilöautoja oli noin 2,1 miljoonaa, vuosikymmenen lopussa lähes 2,8 miljoonaa. Henkilöautojen määrä tuhatta asukasta kohden ylitti 500:n rajan vuonna 2008. Henkilöautojen, pakettiautojen ja muiden autojen yhteenlaskettu lukumäärä oli pysynyt noin 2,2 miljoonassa yksikössä suurimman osan 1990-lukua; 2000-vuosikymmenellä niiden määrä kasvoi 2,4 miljoonasta yli 3,2 miljoonaan. Suhteellisesti vielä enemmän lisääntyi moottoripyörien ja mopojen lukumäärä.[43]

Noin kolmannes uusista henkilöautoista hankittiin yritysten tai yhteisöjen nimiin työsuhdeautoiksi. Suosituimpia työsuhdeautoja olivat Lexus, Chevrolet ja Alfa Romeo, joista yli 60 prosenttia ostettiin yrityksille.[45] Yksittäisiä huomiota herättäneitä autoja olivat Antti ja Jaakko Rytsölän vuonna 2000 hankkimat Lamborghini Diablo -urheiluautot.[46]

Noin kolmannes Suomessa 2000-luvun ensikymmenellä ensirekisteröidyistä autoista kuului niin sanottuun alempaan keskiluokkaan ja hieman alle kolmannes ylempään keskiluokkaan. Pienten autojen osuus oli noin kuudesosa. Kaupunkiautojen suosio sen sijaan jäi vähäiseksi. Vuoden 2008 autoverouudistus kasvatti vähäpäästöisten autojen myyntiä. Volkswagenin, Toyotan ja Fordin markkinaosuudet pysyivät korkeina halki vuosikymmenen. Volkswagen-konserniin kuuluva Škoda kasvatti osuuttaan merkittävästi ja pääsi eroon negatiivisesta itäauto-leimastaan, Opelin suosio sen sijaan väheni. Niin kutsutut premium-merkit, kuten Audi ja BMW kasvattivat markkinaosuuttaan. Volvo ja Nissan pitivät markkinaosuutensa, sen sijaan ranskalaisten ja italialaisten merkkien suosio hiipui. Etelä-Koreasta tuli aivan uusia automerkkejä, kuten Kia, jotka saavuttivat kohtalaisen suosion suomalaisten autonostajien keskuudessa.[47]

Loppuvuonna 2006 Suomen kolme yleisintä henkilöautomerkkiä olivat Toyota (319 000 kappaletta), Volkswagen (245 000) ja Opel (221 000).[48] Volkswagen-konsernin autot kaikkiaan muodostivat suuren osan Suomen autokannasta ja ensirekisteröidyistä autoista.

Automarkkinoiden kärkimerkkeihin 1970- ja 1980-luvuilla kuuluneen Ladan osuus uusien henkilöautojen myynnistä oli vuonna 2000 supistunut alle kahteen prosenttiin.[49]Ladan osuutta rekisterissä olevien autojen määrästä oli vähentänyt tuntuvasti käytettyjen Ladojen vienti takaisin Venäjälle 1990-luvulla.[50] Vuonna 2004 Lada oli kadonnut kokonaan Suomen 25 eniten myydyn henkilöautomerkin listalta ja jäänyt tilaston ”muut merkit” -osioon.[51]

Vuosikymmenen suuria tiehankkeita olivat valtatie 9:n perusparannus Oriveden ja Jämsän välillä vuosina 2002–2003, Tampereen läntisen kehätien rakentaminen moottoritieksi vuosina 2003–2008 ja valtatie 1:n viimeisen moottoritieosuuden rakentaminen haasteelliseen maastoon Lohjan ja Muurlan välille vuosina 2005–2008. Vuosaaren satamatie avattiin liikenteelle tammikuussa 2008. Vuonna 2008 Suomessa oli moottoriteitä noin 700 kilometriä ja yleisiä teitä kaikkiaan runsaat 51 000 kilometriä.[52] Vuonna 2007 Suomen yleisillä teillä oli 42 lossipaikkaa, joista suurin osa Turun saaristossa ja vesistöjen rikkomassa Itä-Suomessa.[53]

Meriliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensikymmenen meriliikenteen suurimpiin projekteihin kuuluu Vuosaaren satama, joka avattiin marraskuussa 2008 yli viiden vuoden rakennustöiden jälkeen. Sen ansiosta satamatoiminnot väistyivät Helsingin kantakaupungista, jonka vanhoille satama-alueille alettiin suunnitella asuinalueita.

Meriliikenteessä yleistyivät niin kutsutut pika-alukset, katamaraanit, joilla pääsi Helsingistä Tallinnaan puolessatoista tunnissa ja jotka eivät liikennöineet talvisin. Tallink osti Silja Linen 2006 ja toi vuosikymmenen varrella useita upouusia laivoja Suomen liikenteeseen, kuten 212-metrisen M/S Baltic Princessin, joka teki neitsytmatkansa vuonna 2008.[54][55]

Viking Line juhli 50-vuotista toimintaansa vuonna 2009. Juhlavuonna yhtiö liikennöi Itämerellä kaikkiaan seitsemällä aluksella. Vuonna 2008 yhtiö hankki uuden aluksen, Viking XPRS:n, Helsingin ja Tallinnan välille.[56]

Finnlines tilasi vuosikymmenen puolivälissä viisi matkustajarahtilaivaa, jotka nimettiin Star-sarjaksi.[57]

Lentoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoliikenteen matkustajamäärät lisääntyivät. Vuonna 2000 Suomen lentoasemien matkustajamäärä oli noin 13,8 miljoonaa, vuonna 2009 puolestaan noin 16,2 miljoonaa huolimatta huomattavasta vähennyksestä kahteen edellisvuoteen nähden. Vuonna 2009 Helsinki-Vantaan matkustajamääräksi tilastoitiin noin 12,6 miljoonaa.[58]

Liikenneturvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeasti lisääntyneestä ajoneuvojen lukumäärästä ja alati kasvavista liikennemääristä huolimatta liikenneturvallisuus koheni. Tieliikennekuolemien lukumäärä vähentyi vuosikymmenen alun yli 400:sta vuosikymmenen lopun alle 300:aan.[43]

Suomen historian vakavin tieliikenneonnettomuus sattui Konginkankaalla 19. maaliskuuta 2004: Konginkankaan linja-autoturmassa kuoli 23 henkeä. 2000-luvun ensikymmenen vakavimpia rautatieonnettomuuksia olivat Iin junaturma 9. helmikuuta 2000 ja Kuivaniemen junaturma 6. heinäkuuta 2000. Lento-onnettomuudet olivat pienkoneturmia, joissa kuoli enintään kaksi henkeä. Taipalsaaren onnettomuudessa 15. elokuuta 2008 sai surmansa kolme henkeä. Vuosikymmenen aikana sattuneet vesiliikenneonnettomuudet olivat lähinnä pienveneturmia.[59]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi oli 2000-luvun ensikymmenellä peruskoulun yläluokkalaisten oppimistuloksia mittaavien PISA-tulosten kärkimaa etenkin lukutaidossa ja luonnontieteissä. Myös matematiikassa suomalaisoppilaat sijoittuivat hyvin korkealle. Tosin vuonna 2009 Suomen tulokset alkoivat hieman heikentyä.[60]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2005 avattu Kauppakeskus Kapteeni sijaitsee Oulunsalossa.
2000-luvulla rakennettu Kartanonkosken asuinalue Vantaalla.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä valmistui useita näyttäviä lasipintaisia rakennuksia kuten 1990-luvullakin. "Lasiarkkitehtuurin" 2000-lukulaisia edustajia on muun muassa Itämerentorni (2000) Helsingin Ruoholahdessa ja Innova (2002) Jyväskylässä. Espoon Keilaniemeen valmistui vuonna 2001 73-metrinen Kone Building ja vuonna 2008 Leppävaaraan valmistui samankorkuinen Panorama Tower.[61][62]

Uusia kauppakeskuksia kohosi eri puolille Suomea: Iso Omena avattiin 2001, Mylly niin ikään 2001, Sello 2003, Ideapark 2006, Skanssi 2009. Kauppakeskus Rajalla – På Gränsen avattiin aivan Ruotsin rajan välittömään läheisyyteen lokakuussa 2008. Myös kaupunkien ydinkeskustoihin rakennettiin kauppakeskuksia, suurimpana Kauppakeskus Kamppi, joka vihittiin käyttöön maaliskuussa 2006. Muita merkittäviä uuden vuosituhannen rakennuksia ovat esimerkiksi Lahden Sibeliustalo (2000), Kotkan Maretarium (2002), Pikkuparlamentti (2004), Turun pääkirjasto (2007) ja viihdekeskus Flamingo (2008).

Helsingin Vuosaareen valmistui syksyllä 2006 Suomen siihen asti korkein asuinrakennus, Cirrus, jonka kattokorkeus on lähes 90 metriä.[63] 2000-luvun ensikymmenellä rakennettuja uusia asuinalueita ovat esimerkiksi Helsingin Aurinkolahti ja Arabianranta, Espoon Etelä-Leppävaara, Saunalahti ja Ymmersta, Vantaan Kartanonkoski, Turun Majakkaranta, Jyväskylän Lutakko sekä Oulun Kiikelinranta. Aiempien vuosikymmenten aluerakentamisen virheistä otettiin oppia ja kaavoituksessa pyrittiin luomaan persoonallisen ilmeikkäillä asuinalueilla vaihtelua kaupunkikuvaan.[64]

Toisen maailmansodan jälkeen rakennetun määrältään runsaan asuntokannan ikääntyminen merkitsi 2000-luvulle tultaessa korjausrakentamisen jatkuvaa kasvua. 1960- ja 1970-luvun lähiöiden esteettistä ilmettä haluttiin kohentaa ja energiatehokkuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota.[65]

2000-vuosikymmenen pientalot olivat aiempaa useammin nollaenergiataloja.[66] Uusien omakotitalojen keskikoko kasvoi: vuonna 2010 valmistuneet omakotitalot olivat keskikooltaan 144 neliömetriä, 1990-luvun alun uusien omakotitalojen keskikoko oli 122 neliömetriä.[67] 2000-luvun ensikymmenen asuntoarkkitehtuurissa tyypillisiä ilmiöitä ovat pulpettipeltikatot, suuret ikkunat, lasijulkisivut ja loppuun asti viety kliininen minimalismi.[68]

Muotoilu ja sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stefan Lindforsin Plup-pullosta (2008) ei tullut kaupallista menestystä toisin kuin useista muista hänen tuotteistaan.[69]

Monialaisuus ja useiden materiaalien hallinta oli 2000-luvun ensikymmenen muotoilutrendi. Suomalaismuotoilijat työskentelivät paitsi suomalaisille, myös ulkomaisille yrityksille ja perustivat omia pieniä designyrityksiään ja yhteenliittymiään.[70]

Retrotyyli tuli muotiin ja vanhojen tavaroiden hinnat ampaisivat ylös vastaavasti: tällainen arvonnousun kokenut esine oli esimerkiksi retronostalginen Pehtoori-kahvipannu.[71] Lisäksi syntyi useita vanhaan perustuvia uusia tuotteita, esimerkiksi Marimekon Unikko-kuosia (1964) käytettiin lukemattomissa kulutustavaroissa.

Asemansa jo 1900-luvulla vakiinnuttanut Stefan Lindfors jatkoi uraansa 2000-vuosikymmenellä. Hän suunnitteli oivaltavia keittiötarvikkeita, kuten Boy-juomalasin Iittalalle ja MeHu-juomalasin Marlille.[72] Vaatesuunnittelija Paola Suhosen muotitalo Ivana Helsinki löi itsensä läpi ja sai huomiota niin Suomessa kuin muuallakin. Suhonen ammensi usein lentävistä luontokappaleista: vuosikymmenen aikana hänen tallissaan syntyivät muun muassa Collection Tiira, Collection Dead Butterflies ja Collection Birdring.[73]

Harri Koskinen (s. 1970) nimitettiin Suomen vuoden nuoreksi muotoilijaksi vuonna 2000. Koskisen muotoili vuosikymmenen aikana muun muassa Genelecin aktiivikaiuttimia, Issey Miyaken rannekelloja, graafisia kuoseja Marimekolle ja huonekaluja muun muassa Artekille. Lisäksi hän suunnitteli juomapulloja, kuten kierrätettävän polyetyleenitereftalaatti-materiaalista valmistettavan muovipullon Olville.[74] Koskinen sai Compasso d’Oro -palkinnon 2005 sekä Torsten ja Wanja Söderberg -palkinnon 2009. Koskisen Block-valaisin (1996) pääsi New Yorkin Modernin Taiteen museon kokoelmiin vuonna 2000.[75]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkapuhelimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa värinäytöllä, kameralla ja sähköpostisovelluksella varustettu Nokia 6600 julkistettiin vuonna 2003.

Matkapuhelimet yleistyivät nopeasti ja lankapuhelinliittymien määrä kääntyi puolestaan selvään laskuun.[76] Digitaalinen matkapuhelinjärjestelmä GSM syrjäytti 1980-luvun alussa käyttöönotetun analogisen NMT-järjestelmän. NMT-900-verkko suljettiin tammikuussa 2001 ja NMT-450-verkko tammikuussa 2003.[77] Loppuvuonna 2008 Suomessa tilastoitiin lähes seitsemän miljoonaa matkaviestinliittymää, kun taas kiinteiden puhelinliittymien määrä oli laskenut alle 1,7 miljoonan.[78]

Matkapuhelimien ominaisuudet lisääntyivät. Vuosikymmenen alussa markkinoille tulivat kamerapuhelimet, joilla alkuun saattoi ottaa vain heikkotasoisia kuvia. Pikselimäärät ja kuvien laatu kohenivat vuosikymmenen kuluessa ja myös videokuvausmahdollisuus yleistyi.[79]

Matkapuhelimet pienenivät, halpenivat ja muuttivat ihmisten välistä kommunikointia. Kännykkäetiketti herätti keskustelua. Liian äänekäs kännykkään puhuminen alkoi suivaannuttaa ihmisiä siinä määrin, että vuonna 2007 julkisissa liikennevälineissä järjestettiin Älä kailota -kampanja.[80]

1990-luvulla muodostunut Sonera yhdistyi ruotsalaisen Telia-yhtiön kanssa vuoden 2002 aikana muodostaen TeliaSoneran. Aiemmin vuosituhannen alussa Sonera pyrki laajentamaan liiketoimintaansa sijoittamalla kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon (3G, UMTS) toimilupaan Saksassa. Liiketoimi ei ollut kannattava, ja Soneran oli vetäydyttävä Saksasta. Kyseisestä tapahtumasta julkaistiin Mihin katosivat Soneran miljardit -kirja.

Tietokoneet ja internet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Internet, Sosiaalinen media, Suomalainen internetkulttuuri

Vaikka kotitietokoneita oli myyty jo 1980-luvun alusta alkaen, niistä tuli jokakodin laitteita internetin myötä 2000-luvun ensikymmenellä. Vuonna 2009 internet-yhteys oli noin neljässä kotitaloudessa viidestä.[81] Tilaavievien pöytäkoneiden sijaan hankittiin yhä useammin kannettava tietokone.

Sosiaalinen media, some, oli 2000-luvun uutuus. Se mahdollisti käyttäjien toimimisen paitsi sisällöntuottajina pelkän vastaanottamisen sijaan. Suomenkielinen Facebook aloitti keväällä 2008.[82] Monen teini-ikäisen suosikkisovellus oli Habbo, joka avattiin syksyllä 2000. Samana vuoden lopulla perustettiin myös IRC-Galleria, joka oli sivuliikenteeltään Pohjoismaiden suurin verkkosivusto vuonna 2006.[83]

Wikipedia edusti uusia tiedontuottamisen muotoja. Suomenkielinen Wikipedia aloitti 2002 ja ylitti 200 000 artikkelin rajan ennen vuosikymmenen vaihdetta.

Kotielektroniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD-laitteet yleistyivät nopeasti 2000-vuosikymmenellä ja tulivat kooltaan pienemmiksi.

2000-luvulle tultaessa käytännöllisesti katsoen kaikissa suomalaistalouksissa oli yleisimmät viihde-elektroniikkalaitteet ja kodinkoneet, kuten jääkaappi ja televisio. Koteihin hankittiin kakkos- ja kolmostelevisioita ja kesämökkejä koneellistettiin. 1980-luvulla nopeasti yleistynyt mikroaaltouuni oli vuonna 2006 noin 90 prosentissa suomalaistalouksista ja aiemmin ylellisyytenä pidetty astianpesukone oli tullut perhetalouksien vakiovarusteeksi.[84][85]

Videonauhurit alkoivat käydä jo vanhanaikaisiksi, kun DVD-teknologia teki tuloaan. Tilaavievien kuvaputkitelevisioiden tilalle alkoi ilmestyä litteitä televisiovastaanottimia, joita kutsuttiin taulutelevisioiksi.[86] Digisovittimet yleistyivät nopeaan tahtiin, mutta kävivät toisaalta digitelevisiovastaanottimien myötä pian tarpeettomiksi. Jokaisella laitteella oli oma kauko-ohjaimensa, joten olohuoneen pöydällä oli usein vähintään kolme kauko-ohjainta. Lisääntynyt laitemäärä aiheutti lisäksi melkoisia johtoviidakoita huoneiden nurkkiin, mikä suututti perheenemäntiä.

Suomen kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensi kymmenen uudissanoja tai vuosikymmenen aikana runsaasti tiedostusvälineissä käytettyjä sanoja. Lähteenä vuosikymmenen aikana julkaistujen Mitä missä milloin -kirjojen luettelot vuoden sanoista:

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofi Oksanen
Tuomas Vimman huomiota herättänyt esikoisteos Helsinki 12 sijoittuu Helsingin Punavuoren mainospiireihin.

2000-luvun ensikymmenen suomalaisen kirjallisuuden ominaispiirteenä oli tyylien ja lajien runsaus. Tarkkaanrajatut genreluokitukset menettivät merkitystään. Päinvastoin kuin modernistinen ja postmodernistinen proosa 2000-vuosikymmenen kirjallisuus korosti juonen merkitystä. Romaaniin kirjoitettiin useita toisiinsa limittyviä tarinalinjoja. Vuosikymmenen kuluessa julkaistiin myös useita yhteiskuntakriittisiä kertomuksia ja runous nosti päätään.[87]

Sofi Oksanen (s. 1977) oli eräs vuosikymmenen puhutuimpia uusia suomalaiskirjailijoita. Hänen esikoisromaaninsa Stalinin lehmät ilmestyi 2003. Vuonna 2005 ilmestyi Baby Jane ja vuonna 2008 Puhdistus, joka voitti Finlandia-palkinnon ja filmatisoitiin elokuvaksi 2012. Lisäksi Puhdistuksesta tehtiin näyttämösovituksia. Oksanen käsitteli kirjoissaan muun muassa kommunismin rikoksia, mielenterveysongelmia ja lesbolaisuutta.[88] Jari Tervo kirjoitti Suomen itsenäisyyden ajan poliittista historiaa käsittelevän trilogiansa, johon kuuluivat teokset Myyrä (2004), Ohrana (2006) ja Troikka (2008). Laila Hirvisaari jatkoi menestyksekästä kirjailijanuraansa 1900-luvun alkuun ajoittuvalla Imatra-sarjallaan; lisäksi hän kirjoitti neljä uutta osaa 1970-luvulla aloittamaansa Lehmusten kaupunki -sarjaan, jonka aikajänne on toisen maailmansodan vuosissa. Kaari Utriolta ilmestyi kaukaisempaan menneisyyteen ajoittuvia epookkiromaaneja ja useita tietokirjoja. Kari Hotakainen oli niin ikään pinnalla, hänen omakotitalounelmasta kertova aikalaisromaaninsa Juoksuhaudantie voitti Finlandia-palkinnon 2002 ja oli saman nimisen elokuvan pohjana.[89][90] Riikka Pulkkisen esikoisromaani, rankkoja teemoja kuten eutanasiaa ja hyväksikäyttöä käsittelevä Raja herätti runsaasti polemiikkia, mutta sai silti erinomaiset arvostelut. Miika Nousiainen debytoi vuonna 2007 romaanillaan Vadelmavenepakolainen, jossa hän kuvaa tragikoomiseen sävyyn ongelmallista suhdetta Ruotsiin.[91]

Vuosikymmenen yhteiskuntakriittistä kirjallisuutta edustavat muun muassa Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita (2003) ja Markku Pääskysen Vihan päivä (2006).[92] Mikko Rimmisen tajunnanvirtatekninen Pussikaljaromaani (2004) sai runsaasti huomiota ja siitä tehtiin elokuvaversio seuraavan vuosikymmenen alussa. Eppu Nuotio kirjoitti lastenkirjojen ohella kolmiosaisen eeppisen Varkaus-sarjan ja lounaissuomalaiseen pikkukaupunkimiljööseen sijoittuvan Pii Marin -rikosromaanisarjan.[93]

Finlandia-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensikymmenen Finlandia-palkitut kirjat ovat:[94]

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristian Smeds

Puheteatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnallinen ja poliittinen teatteri olivat voimissaan 2000-luvun alussa.[95] Myös suomalaisia klassikkonäytelmiä, kuten Niskavuoren Heta ja Tohvelisankarin rouva, näyteltiin ahkerasti. Minna Canthin Anna Liisa sai kehutun uustulkinnan nimiroolissaan Anna-Leena Sipilä.[96]

2000-luvun ensikymmenen teatteriohjaajista esiin nousivat muun muassa Mikko Roiha ja Kristian Smeds. Roihan ohjaustöissä sanaan ja liikkeeseen yhdistyi tarkoin harkittu visuaalisuus. Hänen ohjauksiaan oli muun muassa Orvokki Aution Pesärikko, joka vakuutti paitsi katsojat, myös kriitikot.[97] Smeds herätti keskustelua tulkinnallaan Väinö Linnan klassikosta Tuntematon sotilas.

Helsingin Kaupunginteatteri vietti satavuotisjuhlavuottaan 2007. Tuolloin esitettiin muun muassa Neil Hardwickin ohjaama musikaalikomedia Kevät koittaa Hitlerille (The Producers).[98]

Reko Lundán (1969–2006) oli 2000-vuosikymmenen keskeinen teatterivaikuttaja, joka piti oman näkökulmansa teatteriin ja maailmaan kasvavista kaupallisuuden paineista piittaamatta. Lundán teki niin kutsuttua yhteiskunnallista teatteria, hän ohjasi muun muassa puhenäytelmät Tarpeettomia ihmisiä (2003) ja Ihmisiä hyvinvointivaltiossa (2003) sekä musikaalin Kutsumattomia vieraita (2006). Lundánin ohjaajantestamentti oli Den dansande prästen (Svenska Teatern, 2006). Teatterityön ohella Lundán oli tunnustettu kirjailija. Hänen romaanejaan ovat muun muassa Ilman suuria suruja (2002) ja Viikkoja, kuukausia (2006), joka ilmestyi hieman ennen hänen kuolemaansa.[99]

Nuorena aivokasvaimeen menehtyneen Lundánin lisäksi 2000-luvun ensikymmenellä edesmenneitä suomalaisia teatteriammattilaisia olivat muun muassa Vivica Bandler (1917–2004), Jyrki Kovaleff (1954–2009), Rose-Marie Precht (1938–2000), Sylvi Salonen (1920–2003), Tenho Saurén (1926–2001), Veikko Sinisalo (1926–2003), Ensio Suominen (1934–2003) ja Tarja-Tuulikki Tarsala (1937–2007).

Stand up -komiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Suomeen rantautunut stand up- eli lavakomiikka vakiintui 2000-luvun puolella. Tyylilaji löysi tiensä myös televisioruutuihin, jolloin osasta koomikoita tuli tunnettuja kautta maan. André Wikström juonsi W-tyyli-ohjelmaansa 2003–2005. Vuosikymmenen stand up -nimiä olivat myös Lotta Backlund, Ismo Leikola, Stan Saanila ja Jaakko Saariluoma. Krisse Salminen teki stand upia Krisse-nimisen tyyppiblondin roolissa. Salmisella oli televisiossa oma Krisse Show'nsa.[100]

Lehdistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Kohujulkkis" Johanna Tukiainen nousi kansakunnan tietoisuuteen keväällä 2008 tapahtuneen Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohun myötä.

Vaikka lehtien levikit laskivat 2000-luvun ensikymmenellä, kansainvälisesti vertaillen Suomessa luettiin lehtiä edelleen poikkeuksellisen paljon. Sanomalehdet perustivat internet-lehtensä jo 1990-luvulla ja 2000-vuosikymmenellä lehtien lukeminen siirtyi vuosi vuodelta enemmän verkkoon. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkolehden lukijamäärä lisääntyi vuodesta 2001 vuoteen 2006 jopa 172 % ja Iltalehden peräti 377 %.[101] Suomalaisten sanomalehtien yhteislevikki painui vuonna 2008 alle kolmen miljoonan.[102]

Radio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio uudisti suomenkielisen radiotoimintansa vuonna 2003, jolloin toimintansa aloittivat YLE Radio 1, YleX, YLE Radio Suomi ja YleQ. Radion AM-lähetykset lopetettiin vuodenvaihteessa 2007.[103] Yleisradio menetti kuunteluosuuttaan vuosikymmenen kuluessa.[104] Useat osavaltakunnalliset kaupalliset radioasemat aloittivat lähetyksensä: Iskelmä aloitti 2000, Radio Suomipop 2001, Radio Rock 2007 ja Radio Aalto niin ikään 2007.

Viimeiset Suomen Tietotoimiston radiouutiset kuultiin Yleisradiosta 31. joulukuuta 2003 kello 19.00. Samalla katkesi Yleisradion toiminnan alusta, vuodesta 1926 keskeytyksettä jatkunut perinne. Yleisradio jatkoi kuitenkin uutismateriaalin hankintaa STT:ltä, ja STT:n uutisia oli edelleen mahdollista kuunnella kaupallisilta radiokanavilta.[105]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Paasonen (s. 1983) oli eräs 2000-luvun uusista juontajanimistä.
Suomen ensimmäinen naispuolinen uutisankkuri Pirkko Arstila jäi eläkkeelle 2002.

Lähetystekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa oli käytössä televisiomaksu. Viranomaiset valvoivat kansalaisten koteja sen suhteen, kenellä on televisiolaite ja kenellä ei. Vuosikymmenen aikana Suomessa toteutettiin digisiirtymä. Digitaaliset koelähetykset oli aloitettu 1997. Digitaaliset lähetykset aloitettiin pääkaupunkiseudulla sekä Tampereen ja Turun kaupunkiseuduilla syyskuussa 2000. Vuonna 2005 digiverkon peittoalueen laskettiin kattavan 99,9 % Suomen väestöstä, eli verkon ulkopuolelle jäi vain viitisen tuhatta kansalaista. Lopullisesti digitekniikkaan siirryttiin Suomessa 1. syyskuuta 2007 kello 4.00. Teräväpiirtolähetysten aloittaminen jäi seuraavalle vuosikymmenelle.[106]

Tositelevisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio-ohjelmistossa uutta olivat formaatteihin perustuvat tositelevisiotuotannot. Suuri seikkailu oli genren ensimmäisiä suomalaistuotantoja, sitä esitettiin keväisin vuodesta 2001 vuoteen 2005. Alankomaalaiseen formaattiin perustuva Big Brother sai ensiesityksensä elokuussa 2005. Tositelevision olennainen osa oli osallistujien pudottaminen yksi toisensa jälkeen, ja viimeisessä jaksossa yksi kilpailijoista sai suurehkon palkintosumman. Osallistujat tekivät paljastuksia yksityiselämästään, riitelivät ja vuodattivat kyyneleitä.[107]

Varsinkin vuosikymmenen alkupuolella esitettiin useita erilaisia tietokilpailuohjelmia, kuten Heikoin lenkki, Greed, Maailman ympäri sekä jo edellisen vuosikymmenen lopulla aloittanut Haluatko miljonääriksi?.

Brittiformaattiin perustuva kykyjenetsintäkilpailu Idols aloitti Suomessa loppukesästä 2003. Idolsia lyhytikäisemmäksi jäi Popstars. Suomen Robinsonissa (2004 ja 2005) kilpailijat vietiin autiolle saarelle ja Miljonääri-Jussissa (2004) naiset kisasivat varakkaaksi väitetyn poikamiehen suosiosta. Viihdelehdistö tarttui tositelevision kilpailijoiden yksityiselämään. Näin syntynyt julkisuus jäi lähes poikkeuksetta lyhytkestoiseksi.[107]

Tositelevision suosio kantoi myös vuosikymmenen loppupuolelle. Syyskuussa 2007 sai ensi-iltansa Talent Suomi. Suosituksi muodostui maaliskuussa 2006 aloittanut Tanssii tähtien kanssa.[108]

Draama- ja komediasarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensikymmenen television suosikkisarja Salatut elämät perustuu niin ikään formaattiin. "Salkkarit" aloitti alkuvuonna 1999 ja sitä jatkettaneen ainakin vuoteen 2018.[109] Sarjan jaksoja esitettiin alusta alkaen viidesti viikossa, kun aiemmin suomalaisten televisiosarjojen esitystiheys oli ollut tyypillisesti yksi jakso viikossa.

Rikospoliisi Maria Kallio (2003) keräsi ruutujen ääreen keskimäärin 1,3 miljoonaa katsojaa. Nimiroolin tulkitsi Minna Haapkylä.[110] Käenpesä oli myös eräs vuosikymmenen suosituista draamasarjoista. Sitä esitettiin runsaat sata jaksoa vuosina 2004–2007. Nelosen Irtiottoja (2003) kahmi lukuisia televisioalan palkintoja.[111]

Syyskaudella 2003 esitettiin viisitoistaosainen komediasarja Kuumia aaltoja, jota Kaleva-lehdessä luonnehdittiin termillä "Hannele Laurin ikääntymissarja".[112] Vuosina 2004 ja 2006 esitettiin tamperelainen parisuhdekomedia Paavo ja Raili. Eija Vilppaan ja Ritva Holmbergin käsikirjoittamassa 24-osaisessa tuotannossa nimirooleja näyttelivät Vilpas ja Lasse Karkjärvi.

Yle TV2:n keskiviikkoiltojen sarjat nauttivat suurta suosiota. Vuosina 1999–2003 esitettiin Carl ja Anna-Lisa Mestertonin käsikirjoittamaa epookkidraamaa Hovimäki, joka kertoo Lindhofien ja Sepän sukujen vaiheista lounaissuomalaisessa maalaispitäjässä 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun.[113]

Vuosina 1998–2006 esitettyihin Maalaiskomedioihin kuuluu neljä kuusiosaista tuotantokautta: Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja. Heikki Luoman käsikirjoittamassa ja Jukka Mäkisen ohjaamassa komediasarjassa näytteli muun muassa Miia Nuutila.[114] Niin ikään Luoman käsikirjoittama ja Mäkisen ohjaama maalaisdraama Pirunpelto sai ensi-iltansa tammikuussa 2009 pääosassaan Matti Ristinen.[115]

Sari Havaksen tähdittämää maalaisdraamaa Lehmän vuosi esitettiin kolme tuotantokautta vuosina 2006–2010.[116] Kari Väänäsen kynästä syntynyt Kemijärvelle sijoittuva Taivaan tulet sai ensiesityksensä tammikuussa 2007.

Tavaksi tuli, että useimmat televisiosarjat julkaistiin DVD:nä pian televisioesitystensä jälkeen - myös Salatut elämät, jonka tuhannes jakso Ulla katsoo pelkoaan suoraan silmiin ensiesitettiin 26. marraskuuta 2004.

Asiaohjelmat ja keskusteluohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohtainen kakkonen jatkoi halki vuosikymmenen, ohjelma täytti vuosikymmenen lopussa jo 40 vuotta.[117] Yle TV1 esitti uutisiaan tuttuun tapaan kello 20.30 ja MTV3 puolestaan kello 19 ja kello 22. Myös Nelosella oli uutislähetyksensä, Nelosen uutiset.

Yle TV1:n uutisankkuri Arvi Lind siirtyi eläkkeelle lokakuussa 2003.[112] Elämänmuutos uutisoitiin laajalti. MTV3:n pitkäaikainen uutisankkuri Leena Kaskela jäi eläkkeelle marraskuussa 2004 ja Yleisradion Eva Polttila puolestaan syyskuussa 2009.[118]

Talk show't eli keskusteluohjelmat vakiinnuttivat paikkansa suomalaisessa mediakentässä. 2000-vuosikymmenen keskusteluohjelmia olivat muun muassa Arto Nyberg, Joonas Hytönen Show ja Hyppönen-Enbuske Experience. Lajityypin erikoisuuksia oli Outi Mäenpään emännöimä Noriko Show (2004), jossa Mäenpää oli tekeytynyt japanilaistoimittajattareksi, joka haastatteli suomalaisjulkkiksia englanniksi. Lähtökohdastaan huolimatta sarja ei jäänyt piilokameraviihteen tasolle, vaan siitä tuli eräs esitysvuotensa parhaita suomalaisia henkilöhaastatteluohjelmia.[100]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anssi Kela soittaa rumpuja Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa kesällä 2004.
Lordi avasi Helsingissä 2007 järjestetyn Eurovision laulukilpailun.
Musiikkitalo kohosi Eduskuntataloa vastapäätä. Kuva lokakuulta 2009.
Antti Tuisku vuonna 2006.

Kevyt musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen menestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suosittuja suomalaisia kevyen musiikin esittäjiä olivat muun muassa Anssi Kela ja Maija Vilkkumaa. Anssi Kelan esikoisalbumi Nummela (2001) myi yli 150 000 kappaletta. Albumilta muistetaan muun muassa hitti Mikan faijan BMW. Vilkkumaan ytimekkäästi nimetty albumi Ei myi yli 120 000 kappaletta. Hänen hittejään olivat muun muassa Ingalsin Laura (2001) sekä Totuutta ja tehtävää (2001). Rock-yhtye Yö myi levyjään sadointuhansin, yhtyeen Rakkaus on lumivalkoinen (2003) oli eräs vuosikymmenen menestyssävellyksistä. Nylon Beatin levyt myivät platinaa yksi toisensa jälkeen. Radiossa soivat tiheään muun muassa kappaleet Syytön (2000) ja Anna mulle (2001).[119]

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu lauloi rockia pohjalaismurteella ja löi itsensä läpi. Yhtyeen Tuhannen riemua (2007) myi noin 126 000 kappaletta ja sai tuplaplatinaa. Maailma on renki (2006) ja Tänään ei huomista murehdita (2009) myivät platinaa.[119] Vuosikymmenen menestyjiä olivat myös rockyhtye Zen Café ja melodisen metallimusiikin yhtye Children of Bodom.

Iskelmälaulaja Anne Mattilan levyt myivät kultaa lähes poikkeuksetta, albumit Anne Mattila (2002) ja Enkeleitä onko heitä (2003) ylittivät jopa platinalevyn rajan.[119] Vuonna 1985 aloitettuja Seinäjoen tangomarkkinoita järjestettiin joka vuosi myös 2000-vuosikymmenellä. 1900-luvun tangokuninkaallisista uraansa jatkoivat menestyksekkäästi muun muassa Arja Koriseva, Jari Sillanpää ja Marita Taavitsainen.

Paula Koivuniemen suosio nousi 2000-vuosikymmenellä. Albumit Yöperhonen (2006) ja Timantti (2007) myivät kultaa. Koivuniemi ja kolme muuta pitkän linjan naisartistia, Katri Helena, Lea Laven ja Marion Rung, toteuttivat yhteiskiertueen Leidit lavalla vuonna 2000. Kiertue oli eräänlainen vastine laulukokoonpanolle Mestarit, joka käsitti neljä pitkän linjan miesartistia: Hectorin, Kirkan, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin. Hectorin Ei selityksiä oli vuoden 2004 menestyslevyjä; siltä jäi elämään etenkin sävellys Kuunnellaan vaan taivasta (2003).

Vuosikymmenen menestyskappaleita olivat myös Denigraten Mombasa (2002) elokuvasta Menolippu Mombasaan ja Siiri Nordinin Sydämeeni osuman sain (2003) elokuvasta Helmiä ja sikoja. Jore Marjarannan tiuhaan soitettu Haaveet kaatuu (2003) on puolestaan elokuvan Pahat pojat tunnusmusiikkia.

2000-luvun ensikymmenellä edesmenneitä kevyen musiikin henkilöitä olivat muun muassa pikkutuhmista pop-kappaleistaan tunnettu viihdetaiteilija Kikka (1964–2005), suomalaisen muusikkokaartin terävimpään kärkeen kuuluva Kirka (1950–2007) ja Suomirockin grand old man Juice Leskinen (1950–2006).

Tositelevisio ja pop-musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idols-tyyppiset televisio-ohjelmat toivat mukanaan suuren määrän uusia esiintyjiä, joiden menestys tosin ei yltänyt useinkaan esikoisalbumia pidemmälle. Idolsin ensimmäisen tuotantokauden voittaja Hanna Pakarinen ja toiseksi tullut Jani Wickholm menestyivät kohtalaisesti, mutta lopulta potin korjasi kolmanneksi tullut Antti Tuisku, jonka yleisönsuosio säilyi korkeana myös 2010-luvulla. Popstars-ohjelman voittaja Gimmel toimi vain pari vuotta, yhtyeen suurin hitti on Etsit muijaa seuraavaa (2002). Gimmelin jäsenistä menestykselliselle soolouralle pääsi Jenni Vartiainen, hänen ensimmäisiä soolohittejään on muun muassa Ihmisten edessä (2007). Vuosikymmenen nuorinta muusikkopolvea edusti Anna Abreu (s. 1990), joka ponnahti suosioon vuoden 2007 Idols-ohjelmasta. Abreun menestyskappaleita on muun muassa End of Love (2007).

Kansainvälinen menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensikymmenellä entistä useampi suomalaismuusikko menestyi kotimaansa lisäksi myös ulkomailla. Daruden Sandstorm (1999) oli eräs vuosikymmenen alun hittejä. Yhdysvalloissa Sandstormin digimyynti ylitti sittemmin puolen miljoonan rajan. Daruden tuotanto julkaistiin Yhdysvalloissa digitaalisessa muodossa vuonna 2007.[120] Kansainvälistä suosiota nautti myös HIM, joka teki levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Sire Recordsin kanssa syyskuussa 2004.[121]

Nightwishin Once oli kesällä 2004 Euroopan myydyin musiikkialbumi.[121] Edellämainitun ohella Nightwish julkaisi 2000-vuosikymmenen aikana studioalbumit Wishmaster (2000), Century Child (2002) ja Dark Passion Play (2007). Suomen ulkopuolella menestyi myös rock-yhtye The Rasmus. Albumi Dead Letters (2003) myi yli puolitoista miljoonaa kappaletta. Erityisen suosittu oli single In the Shadows, joka nousi listaykköseksi Suomessa, Saksassa ja Uudessa-Seelanissa.[122] Niin ikään pop rock -yhtye Sunrise Avenue sai kansainvälistä suosiota, esimerkiksi kappale Fairytale Gone Bad (2006) kuuluu yhtyeen menestyneimpiin.[123]

Hard Rock Hallelujah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen yleisradioyhtiö voitti Eurovision laulukilpailun ensimmäisen kerran vuonna 2006 Lordin esittämällä sävellyksellä Hard Rock Hallelujah. Helsingin Kauppatorille kerääntyi kymmeniä tuhansia ihmisiä juhlistamaan voittoa. Suomen yleisradioyhtiön edustussävellysten menestys Eurovision laulukilpailussa oli siihen asti ollut vaatimatonta, usein Suomi oli jäänyt viimeiselle sijalle. Vuoden 2007 Eurovision laulukilpailu järjestettiin Helsingin Hartwall Areenalla juontajinaan Mikko Leppilampi ja Jaana Pelkonen. Suomen edustussävellys, Hanna Pakarisen esittämä Leave Me Alone jäi sijalle 17.

Taidemusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen aikana polemiikkia aiheutti Musiikkitalon rakentaminen Helsinkiin. Rakennus valmistui lopulta kesällä 2011.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outi Mäenpää sai vuosikymmenen varrella useita Jussi-palkintoja, mukaan luettuna Parhaan naispääosan Jussi-palkinto elokuvasta Kukkia ja sidontaa (2004).
Dome Karukoski oli yksi vuosikymmenen uusista ohjaajista.

Suomalaisen elokuvan katsojaluvut kohosivat 1990-luvun lopulta alkaen. Elämäkertaelokuvia valmistui tiiviiseen tahtiin; usein aiheena olivat lähimenneisyyden henkilöt, joista useat olivat kuvaushetkellä vielä hengissä. Elokuvien pääosissa näytteli melko homogeeninen näyttelijäkaarti. Timo Koivusalo, Aku Louhimies ja Aleksi Mäkelä ohjasivat suuren osan 2000-luvun ensikymmenen katsojamenestyksistä; kansainvälistä menestystä sai lähinnä Aki Kaurismäki.

Historialliset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aki Kaurismäki jatkoi Suomi-trilogiaansa teoksilla Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Laitakaupungin valot (2006). Ensin mainittu menestyi myös kansainvälisesti ja sai yli puolitoista miljoonaa katsojaa.[124] Timo Koivusalo teki muusikoista kertovia elämäkertaelokuvia: Reino Helismaasta ja Tapio Rautavaarasta kertova Kulkuri ja joutsen sai ensi-iltansa jo 1999, sitä seurasivat Irwin Goodmanista kertova Rentun ruusu (2001) ja Sibelius (2003). Elokuvat saivat hyvät katsojaluvut ja kohtalaisen kriitikkovastaanoton. Koivusalon mielenterveyskuvaus Kalteva torni (2006) keräsi kansainvälistä festivaali-mainetta. Martti Suosalo oli Koivusalon luottonäyttelijä, hän tulkitsi valkokankaalle Irwinin, Helismaan ja Sibeliuksen. Suosalo teki ylipäätään vahvoja roolisuorituksia 2000-vuosikymmenen suomalaisessa elokuvatuotannossa.[125]

JP Siili ohjasi Remu Aaltosen nuoruusvuosista kertovan elokuva Ganes (2007). Vuonna 2008 Siili ohjasi jännityselokuvan Blackout, jossa pääroolin näytteli Petteri Summanen, eräs vuosikymmenen suosituista näyttelijöistä.[126]

Toista maailmansotaa käsiteltiin edelleen suomalaisessa elokuvataiteessa. Åke Lindmanin viimeinen ohjaustyö oli Karjalankannaksen taisteluista kertova Tali-Ihantala 1944 (2007). Elokuvan sisarteokseksi on kutsuttu niin ikään Lindmanin ohjausta Etulinjan edessä (2004).[127] Klaus Härön ohjaama Äideistä parhain (2006) käsittelee Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia. Elokuva oli Suomen Oscar-ehdokkaana. Teos sai pääasiassa myönteisen vastaanoton, mutta sitä myös kritisoitiin liiasta sentimentaalisuudesta.[128]

Kohuelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomat-trilogia herätti huomiota, sarjan elokuvia ei sinänsä yhdistänyt muu kuin tuotantoyhtiö Solar Films, ihmissuhdeongelmissa piehtarointi ja pikkutuhma pehmoseksi. Trilogian elokuvat Levottomat (2000), Minä ja Morrison (2001) ja Levottomat 3 (2004) saivat hyvän yleisövastaanoton. Levottomat-teoksen ohjaaja Aku Louhimies oli usean 2000-vuosikymmenen kassamenestyksen takana: hän ohjasi muun muassa elokuvat Kuutamolla (2002), Paha maa (2005) ja Valkoinen kaupunki (2006). Paha maa oli myös taiteellinen voitto.[129]

Alastomuudesta syntynyttä mediahuomiota aiheutti muun muassa JP Siilin Hymypoika (2003), keskeisessä roolissa Reino Nordin, eräs 2000-vuosikymmenellä taiteellisen läpimurtonsa tehneistä näyttelijöistä. Alastomuuden aiheuttama polemiikki tiivistettiin viihdelehdistössä sanaan "kohu", jota ylipäätään viljeltiin ahkeraan lööpeissä.[130]

Suurmenestys Pahat pojat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen menestyselokuva oli Aleksi Mäkelän ohjaama, löyhästi tositapahtumiin perustuva Pahat pojat (2003), joka sai teattereissa runsaasti yli 600 000 katsojaa.[131] Niin ikään Mäkelän ohjaama, Matti Nykäsen elämästä ammentanut Matti oli kassamenestys.[132]

Uuno-elokuvien joutsenlaulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro -elokuvien 1973 alkanut jatkumo päättyi 2004 elokuvaan Uuno Turhapuro – This Is My Life. Elokuva jäi Ere Kokkosen (1938–2008) viimeiseksi. Vuosikymmenen aikana kuoli useita Uuno-elokuvista tunnettuja näyttelijöitä, jotka toki olivat tehneet varsinaisen taiteellisen uransa muissa yhteyksissä: Tapio Hämäläinen (1922–2008), Marita Nordberg (1929–2009) ja Marjatta Raita (1944–2007). Viimeinen Uuno-elokuva oli kunnianosoitus suomalaisen viihteen monitoimimiehelle Spede Pasaselle (1930–2001).[133]

Käytettyjä näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen paljon käytettyjä elokuvanäyttelijöitä olivat muun muassa Samuli Edelmann (s. 1968), Minna Haapkylä (s. 1973), Mikko Leppilampi (s. 1978) ja Jasper Pääkkönen (s. 1980). Haapkylä näytteli muun muassa Kuutamolla-elokuvan pääosan ja keskeiset roolit ranskalaiselokuvissa Charlie sanoo (2006) ja Käärmeen merkki (2006). Leppilampi näytteli keskeistä miesosaa Perttu Lepän komediaelokuvissa Helmiä ja sikoja (2003) ja 8 päivää ensi-iltaan. Hän näytteli molemmissa Laura Birniä (s. 1981) vastaan, joka niin ikään oli eräs vuosikymmenen uusista kasvoista. Hieman vanhemmasta näyttelijäpolvesta esillä olivat muun muassa pariskunnat Peter Franzén ja Irina Björklund sekä Tommi Korpela ja Elina Knihtilä. Hannu-Pekka Björkman teki kauttaaltaan vahvoja roolitöitä sekä elokuvissa että televisiossa, erityisesti elokuvassa Eläville ja kuolleille (2005).[134]

1980-luvulla syntyneistä näyttelijöistä debytoivat valkokankailla muun muassa Pamela Tola ja Samuli Vauramo. He näyttelivät toisiaan vastaan Dome Karukosken esikoisohjauksessa Tyttö sinä olet tähti (2005).

Jussi-palkitut ja katsotuimmat elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaan elokuvan Jussi -palkinnot 2000–2009:

Katsotuimmat suomalaiset elokuvat 2000–2009 (Suomen elokuvateattereissa):[132]

Olli Saarelan Rukajärven tie sai 426 414 katsojaa, elokuvan ensi-ilta oli vuonna 1999.[132] Maailmanlaajuisesti eniten katsojia keräsivät Aki Kaurismäen ohjaamat elokuvat.

Katso myös Luettelo 2000-luvun suomalaisista elokuvista.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2005. Kuva otettu Helsingin olympiastadionilla 13. elokuuta.
Kimi Räikkönen vuonna 2008.

Suomalaista urheilua ja suomalaisten käsityksiä urheilusankareistaan ravisutti Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001, jolloin Suomi menetti dopingrikkomusten takia peräti kolme mitalia.[135] Lopulta Suomi tuli näissä kisoissa kolmanneksi saatuaan kaksi kultaa, viisi hopeaa ja kolme pronssia.[136] 2000-luvun ensikymmenen menestyneimpiä hiihtäjiä on muun muassa Virpi Kuitunen. Hän on ainoa Lahdessa dopingista kiinni jäänyt, joka onnistui myöhemmin vielä palaamaan kansainväliselle huipulle. Kuitunen on voittanut vuosikymmenen aikana yhteensä kuusi kultamitalia.[137] Muita menestyneitä maastohiihtäjiä ovat muun muassa Pirjo Muranen ja Aino-Kaisa Saarinen, jotka ovat myös moninkertaisia kultamitalisteja.[138][139]

Mäkihyppääjistä muistetaan ainakin Janne Ahonen ja Matti Hautamäki, jotka ovat voittaneet useita mitaleja niin olympia- kuin MM-kisoissa. Hannu Manninen ja Samppa Lajunen voittivat useita kultamitaleja yhdistetyssä hiihdossa.[140][141] Manninen on myös maailmancupin osakilpailuvoittojen määrällä mitattuna yhdistetyn historian kaikkein menestynein urheilija.[142] Alppihiihtäjä Kalle Palander voitti pujottelun maailmancupin 2002–2003. Tanja Poutiainen on arvokisamitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein alppihiihtäjä, joka on voittanut 2000-vuosikymmenellä yhden olympiahopean Torinossa 2006 sekä MM-kisoissa kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.[143][144]

Suomen jääkiekkomaajoukkueen parhaat sijoitukset 2000-luvun ensikymmeneltä ovat MM-hopeamitalit 2001 ja 2007 sekä olympiahopea Torinossa 2006. Merkittävimpiä ajan jääkiekkoilijoita ovat muun muassa Saku Koivu, Ville Peltonen, Teemu Selänne ja Petteri Nummelin.

Vuoden 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Helsingissä. Suomen menestyminen kisoissa oli kuitenkin varsin heikkoa: ainoa mitali näistä on Tommi Evilän voittama pituushypyn pronssimitali.[145] Vuosikymmenen parhaimpia yleisurheilijoita on etenkin Tero Pitkämäki, joka on keihäänheiton maailmanmestari 2007[146] ja joka valittiin samana vuonna vuoden eurooppalaiseksi yleisurheilijaksi.[147]

Suomen menestyneimmistä jalkapalloilijoista Sami Hyypiä pelasi Liverpoolissa[148] ja Jari Litmanen useissa eri seuroissa. Hanna-Maria Seppälä voitti ensimmäisenä suomalaisena naisena uinnin maailmanmestaruuden 2003, ja on sen jälkeenkin päätynyt useasti mitalisijoille.[149] Minna Kauppi voitti vuosikymmenen aikana peräti viisi naisten suunnistuksen maailmanmestaruuskultaa. Suomi nousi maailmanmaineeseen myös vammaisurheilussa, kun Leo-Pekka Tähti voitti pyörätuolikelauksen kaksi paralympiakultamitalia Ateenassa 2004 ja yhden Pekingissä 2008.[150]

Kimi Räikkönen on Formula 1 -sarjan maailmanmestari 2007. Kyseessä oli ensimmäinen kausi, jolloin Räikkönen ajoi Scuderia Ferrari -tallissa.[151] Tätä ennen hän ajoi McLarenissa tullen kahdesti MM-sarjan toiseksi. Marcus Grönholm voitti rallin maailmanmestaruuden 2000 ja 2002, jotka jäivät viimeisiksi suomalaismestaruuksiksi kahteenkymmeneen vuoteen.[152]

Muoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marimekon Unikko-kuosi oli muodissa, ja sillä on koristeltu myös muun muassa astioita ja jopa lentokoneita.

2000-luvun ensikymmenellä elettiin pääsääntöisesti nousukautta, ja merkkivaatteet olivat suosittuja. Naisten muoti-ilmiöitä olivat muun muassa varvas- ja rannekorut, Velour-oloasut, leggingsit, pitkät puserot, glitterit, korkokengät ja ballerina-kengät. Monet muotitietoiset naiset suosivat ylisuuria aurinkolaseja, lantiofarkkuja, UGG-saappaita ja monogrammilaukkuja. Ystävyysrannekkeet olivat yleisiä etenkin nuorisolla. Korkeavyötäröiset farkut tekivät paluun. Värikkäät Crocs-muovikengät olivat suosittuja iästä tai sukupuolesta huolimatta.[153][154] Muodissa näkyi vahvasti myös retrotyyli: esimerkiksi jo 1960-luvulla suunniteltu Marimekon Unikko-kuosi oli näkyvästi esillä muodissa. Nuorilla miehillä tyypillisiä olivat hupparit, t-paidat, reput, farkut, urheilujalkineet ja lippalakit, vuosikymmenen lopulla erityisesti "suoralipat".

Ruoka ja juoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Ruoholahden K-Citymarket vuonna 2006. Ruoanlaiton muodikkuus näkyi muun muassa Keskon Mitä tänään syötäisiin? -kampanjalla.

Kolmannelle vuosituhannelle tultua ruoanlaitosta oli tullut muotia, mikä näkyi etenkin television ruokaohjelmien sekä aikakauslehtien ruoka-artikkelien lisääntymisellä. Ruuan merkitys nautinnon lähteenä oli kasvanut samalla kun perinteisen ravitsemuslähtöisen ajattelun merkitys oli pienentynyt. Luomutuotteet ja lähiruoka kasvattivat suosiotaan, ja eri ihmisten välisten ruokailutottumusten erot kasvoivat selvästi. Kasvissyöjien määrä alkoi nousta, mutta lihan kokonaiskulutus jatkoi yhä nousuaan. Erityisesti broilerinlihan kulutus nousi.[155] Niin ikään valmisruokien, majoneesipohjaisten salaattien, pikapuurojen, myslien ja energiajuomien myynti ja kulutus nousivat.[156][157]

Kulttuurillinen kansainvälistyminen näkyi myös uuden vuosituhannen ruokakulttuurissa. Monet uudet, eksoottiset ruoat veivät suosiota kotimaisilta perinneruoilta. Etenkin monet aasialaiset ruoka-aineet ja ruokalajit, kuten sushi, kookosmaito, nuudelit ja makea chilikastike, vakiinnuttivat paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa. Niin ikään myös erilaisten ranskalaisten, italialaisten ja espanjalaisten makkaroiden, kinkkujen ja juustojen suosio kasvoi 2000-vuosikymmenellä.[158][159] Tosin monet kotimaiset perinneruoat pitivät yhä pintansa. Lihapyörykät, paistettu kala, pihvi tai leike, makaronilaatikko ja jauhelihakastike kuuluivat yhä suomalaisten suosikkiruokiin. Myös italialaisperäiset pizza ja lasagne kuuluivat suomalaisten lempiruokiin.[160]

Yökerhot olivat vuosikymmenen aikana hyvin suosittuja, ja niitä avattiin paljon etenkin Helsinkiin.[161] Vuosina 2004–2007 suomalaiset joivat yli 12 litraa puhdasta alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden eli enemmän kuin koskaan muulloin. Alkoholinkulutusta oli kasvattanut etenkin vuonna 2004 toteutettu alkoholiveron huomattava alennus. Vuosikymmenen lopulla alkoholiveron korotus ja taloudellinen laskukausi hillitsivät alkoholinkäyttöä ja vähensivät yökerhojen suosiota.[161][162][163] Nuorten alkoholinkäyttö kuitenkin väheni vuosi vuodelta.[164]

Kuolleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kuolivat 2000-luvun ensikymmenellä muun muassa seuraavat merkkihenkilöt:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tilastokeskus (Stat.fi)
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2001. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16737-5.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17635-8.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2003. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18085-1.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2004. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2005. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19469-0.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2006. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20203-0.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2007. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21080-7.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2008. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21207-2.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2009. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21966-8.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2010. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22709-0.
  • Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2011. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24169-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ Vuodet kansissa - Suomen kuvalehti: Itsenäisyyden juhlavuoden erikoisnumero 2007, s. 116
  2. ↑ Pääministerin ilmoitus eduskunnalle perustuslakiuudistuksen toimeenpanosta 7.1.2003 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Eduskuntavaalit 1983–2011[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Kunnallisvaalit[vanhentunut linkki]
  6. ↑ http://www.stat.fi/meta/luokitukset/laani/001-2009/index.html
  7. ↑ Kielikello.fi, Julkishallinnon erisnimet ja niiden suunnittelu
  8. ↑ Kuntien ja kaupunkien lukumäärä 1900-2013 (XLS) Kunnat.net: Suomen Kuntaliitto. Viitattu 27.11.2014.
  9. ↑ http://www.vm.fi/vm/fi/15_kunta_asiat/06_kuntaliitokset/05_lukumaara/index.jsp (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/kuntaliitokset/aiemmatkuntaliitokset/Sivut/default.aspx
  11. ↑ a b c http://193.166.171.75/database/StatFin/vrm/synt/synt_fi.asp[vanhentunut linkki]
  12. ↑ http://www.stat.fi/tup/suomi90/joulukuu.html
  13. ↑ http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-02-18_001.html?s=0#8
  14. ↑ https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html
  15. ↑ http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_11_04_nieminen.html
  16. ↑ Infant mortality
  17. ↑ Stat.fi, Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 - 2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Hs.fi, Nurmijärvi-ilmiö on ohi: Nuoret ja vanhemmat lähtevät kehyskunnista (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Ts.fi, Turun kehyskuntien väestönkasvu hiipui
  20. ↑ Nurmijärvi.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Hel.fi, Helsingin seudun ja Helsingin väestökehitys
  22. ↑ a b Stat.fi, Bkt markkinahintaan
  23. ↑ Taloussanomat 10.5.2010
  24. ↑ Verkkouutiset.fi
  25. ↑ Valtioneuvosto.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. ↑ Stat.fi, Hinnat ja kustannukset
  27. ↑ Suomen vaihtotaseen heikkeneminen, s. 5 (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Tem.fi, Taantuma ja työttömyys, s. 17
  29. ↑ Stat.fi, Julkinen talous (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Liitetaulukko 1. Bruttokansantuote (BKT) markkinahintaan 1975-2017 Suomen virallinen tilasto (SVT): Kansantalouden tilinpito [verkkojulkaisu]. 12.7.2018. Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2018.
  31. ↑ Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos muuttujina Kuukausi, Vuosi ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2018. [vanhentunut linkki]
  32. ↑ Palkansaajien kuukausiansiot työnantajasektoreittain ja sukupuolittain muuttujina Tiedot, Sektori, Sukupuoli, Neljännes ja Vuosi Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2018. [vanhentunut linkki]
  33. ↑ S-ryhmä ohitti K-kaupat Talouselämä. 7.9.2005. Viitattu 4.12.2018.
  34. ↑ Ketjujen historia www.kaupanhuiput.fi. Viitattu 30.12.2022.
  35. ↑ Suomi siirtyy euroon
  36. ↑ Ec.europa.eu
  37. ↑ Findikaattori, Henkirikollisuus 1754-2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  38. ↑ Rikollisjengien määrä Suomessa 2000-luvulla, Yle.fi
  39. ↑ Viljakainen, Miika: Viiksekäs kakkuryöstäjä vei pankista 1,8 miljoonaa markkaa, ”Professori” pakeni taksilla – nämä Suomen pankkikeikat ovat jääneet mysteereiksi 19.4.2021. Ilta-Sanomat.
  40. ↑ Mitä missä milloin 2006, s. 136.
  41. ↑ http://www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparisto/artikkelit/fi_FI/rautatieasemat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ Liikennevirasto (Arkistoitu – Internet Archive)
  43. ↑ a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 2011, Liikenne ja matkailu
  44. ↑ Mitä missä milloin 2002, s. 325
  45. ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 2001, s. 57. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 2001.
  46. ↑ Mitä missä milloin 2001, s. 11.
  47. ↑ Raatikainen Valle
  48. ↑ Mitä missä milloin 2008, s. 2
  49. ↑ Suomen henkilöautot 2001, s. 59.
  50. ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1998, s. 322. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1998.
  51. ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 2005, s. 70. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 2005.
  52. ↑ Kimmo Levä (toim.): TVH – valtion tiet (Mobilia-vuosikirja 2008), s. 41. Kangasala: Mobilia-säätiö. 2008.
  53. ↑ Levä (toim.), 2008, s. 47.
  54. ↑ Sverigesradio.se
  55. ↑ Tallinksilja.com
  56. ↑ Pär-Henrik Sjöström: Tie meren yli: Viking Line 1959–2009, s. 288. Maarianhamina: Viking Line, 2009.
  57. ↑ Finnlines.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  58. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 2010, Liikenne ja matkailu
  59. ↑ Turvallisuustutkinta.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  60. ↑ Pisa tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista (tiedot vasemman laidan linkkien takana olevilta sivuilta) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 31.1.2019.
  61. ↑ Emporis.com
  62. ↑ Emporis.com
  63. ↑ Emporis.com
  64. ↑ Neuvonen 2006, s. 212–213
  65. ↑ Puuinfo.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  66. ↑ Spu.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  67. ↑ http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2011-10-18_001.html
  68. ↑ Milleniumin majapaikat, 2000-luvun lukaalit Etuovi.com. 7.7.2017. Viitattu 16.12.2018.
  69. ↑ Harma, Olli: Plup-vesi floppasi Markkinointi&Mainonta. 3.10.2008.
  70. ↑ Mitä missä milloin 2008, s. 321
  71. ↑ Yle.fi, retro
  72. ↑ Stefan Lindfors Works
  73. ↑ IvanaHelsinki (Arkistoitu – Internet Archive)
  74. ↑ Harri Koskinen - Friends of Industry (Arkistoitu – Internet Archive)
  75. ↑ Scandinavian Design Center (Arkistoitu – Internet Archive)
  76. ↑ Stat.fi, Sentraalisantroista kännykkäkansaan - televiestinnän historia Suomessa tilastojen valossa
  77. ↑ Eduskunta.fi
  78. ↑ Stat.fi, Televiestintäliittymien määrä Suomessa nelinkertaistui 20 vuodessa
  79. ↑ Näppäilykuva sai siivet (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive)
  80. ↑ Liikenne- ja viestintäministeriö (Arkistoitu – Internet Archive)
  81. ↑ Stat.fi Internetyhteydet ja internetin käyttö
  82. ↑ Marmai.fi
  83. ↑ Tuomas Karvonen: TNS Gallup kovilla IRC-Gallerian kanssa Ilta-Sanomat. 21.9.2006. Viitattu 10.5.2019.
  84. ↑ Finnpanel.fi
  85. ↑ Kodinkuvalehti.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  86. ↑ Tem.fi
  87. ↑ Kysy.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  88. ↑ http://www.sofioksanen.fi/
  89. ↑ http://kaariutrio.fi/wp/?page_id=27
  90. ↑ http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_21442
  91. ↑ Nina Paavolainen: Finnish contemporary literature: A wealth of voices This Is Finland. 2011. Viitattu 18.2.2019.
  92. ↑ http://www.sammakko.com/kirjailijat/23.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  93. ↑ http://www.otava.fi/kirjailijat/eppu_nuotio/
  94. ↑ Kirjasäätiö.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  95. ↑ Yle.fi, 2000-luvun yhteiskunnallinen teatteri ammensi jopa kokouspöytäkirjoista
  96. ↑ Mitä missä milloin 2002, s. 384
  97. ↑ Mitä missä milloin 2005, s. 346
  98. ↑ Hkt.fi
  99. ↑ Mitä missä milloin 2008, s. 349
  100. ↑ a b Mitä missä milloin 2005, s. 342
  101. ↑ Stat.fi, Sanomalehdet pystyvät vastaamaan ajan haasteisiin
  102. ↑ Sanomalehdet.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  103. ↑ Yle.fi
  104. ↑ Stat.fi, Radio: Radion kuunteluosuudet ja kuunteluaika 2000 - 2010 (Excel)
  105. ↑ Mitä missä milloin 2005, s. 51.
  106. ↑ Digita.fi, Digitaalisen television kehitysvaiheet Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive)
  107. ↑ a b Mitä missä milloin 2005, s. 340 ja 341
  108. ↑ Mtv.fi, Tanssi tähtien kanssa
  109. ↑ Salkkareista solmittu monivuotinen jatkosopimus MTV.fi. Arkistoitu 7.10.2014. Viitattu 26.11.2014.
  110. ↑ Mtv.fi, Maria Kallio (Arkistoitu – Internet Archive)
  111. ↑ Mitä missä milloin 2005, s. 343
  112. ↑ a b Kaleva.fi, Tv-vuosi 2003: Näkemiin Arvi
  113. ↑ Yle.fi, Hovimäki
  114. ↑ Yle.fi, Maalaiskomedia
  115. ↑ Yle.fi, Pirunpelto
  116. ↑ Yle.fi, Lehmän vuosi
  117. ↑ Areena.yle.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  118. ↑ Yle.fi, Uutisankkuri Eva Polttila eläkkeelle
  119. ↑ a b c http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki/kotimaiset/albumit/0 (Arkistoitu – Internet Archive)
  120. ↑ Darude myi kultaa Yhdysvalloissa, Yle.fi
  121. ↑ a b Mitä missä milloin 2005, s. 335
  122. ↑ Lescharts.com, The Rasmus - In The Shadows (Chanson)
  123. ↑ MTV.de mtv.de. 24.1.2010. Arkistoitu . Viitattu 17.2.2019.
  124. ↑ Elonet.fi, Mies vailla menneisyyttä, Taustaa
  125. ↑ Elonet.fi, Timo Koivusalo
  126. ↑ Elonet.fi, Blackout
  127. ↑ Elonet.fi, Framom främsta linjen
  128. ↑ Vetoaako Äideistä parhain -elokuva tunteisiin jopa liikaa?[vanhentunut linkki]FI Formin.fi
  129. ↑ Elonet.fi, Aku Louhimies
  130. ↑ Ulkomaille myyty kohufilmi Hymypoika ensi-iltaan, Kaleva.fi
  131. ↑ Ses.fi, Tilastot (Arkistoitu – Internet Archive)
  132. ↑ a b c Elokuvauutiset.fi
  133. ↑ Elonet.fi, Uuno Turhapuro - This Is My Life
  134. ↑ Elonet.fi, Eläville ja kuolleille
  135. ↑ Hiihdon MM-kisat 2001 Yle Elävä arkisto. Viitattu 22.5.2019.
  136. ↑ Kuvagalleria: Lahden skandaalinkäryiset MM-hiihdot 2001 toivat kymmenen mitalia Turun Sanomat. 21.2.2017. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 22.5.2019.
  137. ↑ Urheilijakortti Virpi Katriina Kuitunen Suomen Hiihtoliitto. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 20.7.2022.
  138. ↑ Pirjo Muranen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS).
  139. ↑ Aino-Kaisa Saarinen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS).
  140. ↑ Sampalle triplakultaa Salt Lake Cityssä Yle Elävä arkisto. 18.12.2009. Viitattu 22.5.2019.
  141. ↑ t Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS).
  142. ↑ Suomelle yksi lisäpaikka cupiin Lapin Kansa. 17.12.2017. Viitattu 22.5.2019.
  143. ↑ Tanjalle olympiahopeaa Torinossa Yle Elävä arkisto. 18.12.2009. Viitattu 22.5.2019.
  144. ↑ Tanja Poutiaisen MM-tuplahopea 2005 Yle Elävä arkisto. 6.2.2009. Viitattu 22.5.2019.
  145. ↑ Yleisurheilun MM-kisat Helsingissä 2005 Yle Elävä arkisto. 10.8.2007. Viitattu 22.5.2019.
  146. ↑ Pitkämäki heitti keihään MM-kultaa MTV.fi. 2.9.2007 kello 13.16 (päivitetty kello 20.35). MTV Oy. Arkistoitu 6.1.2018. Viitattu 22.5.2019.
  147. ↑ European Athlete of the Year and Rising Star Awards Nominations for 2011 All-Athletics.com. 12.9.2011. Elite. Viitattu 22.5.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  148. ↑ Tällaista on olla kuuluisuus Faneille.com. 15.3.2019. Viitattu 22.5.2019.
  149. ↑ Hanski kauhoi maailmanmestariksi Yle Elävä arkisto. 24.6.2009. Viitattu 22.5.2019.
  150. ↑ Leo-Pekka Tähti uusi kultansa Yle Elävä arkisto. 5.1.2009. Viitattu 22.5.2019.
  151. ↑ Kimi Räikkönen on maailmanmestari Yle Elävä arkisto. Viitattu 22.5.2019.
  152. ↑ Marcus Grönholm – Kaikkien aikojen rallikuskit Jokamies.fi. 9.7.2018. Viitattu 22.5.2019. [vanhentunut linkki]
  153. ↑ Minihame ja kokohaalari? Katso, kuinka sinun syntymävuosikymmenelläsi pukeuduttiin! MTV 12.4.2016. Arkistoitu 17.10.2018. Viitattu 16.10.2018.
  154. ↑ Suomi sata vuotta Jiipeenetti. Arkistoitu 8.3.2019. Viitattu 7.3.2019.
  155. ↑ Lihankulutus Suomessa Lihatiedotus. Viitattu 19.3.2019.
  156. ↑ Tiina Kulmala: Suomalaisten ruokatottumukset 1950-luvulta nykypäivään Theseus. Toukokuu 2010. Viitattu 19.3.2019.
  157. ↑ Energiajuomien kasvava kulutus syö suomalaisten purukalustoa (Arkistoitu – Internet Archive), kp24 4.12.2009, viitattu 23.12.2010
  158. ↑ Sanoin saavutettu: 2000-luku Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.3.2019.
  159. ↑ 2000-luvun suomiruokaa: sushia ja sweet chiliä Ilta-Sanomat. 14.3.2015. Viitattu 19.3.2019.
  160. ↑ Suomalaisten suosikkiruuat Ruokatieto Yhdistys. Arkistoitu 14.4.2020. Viitattu 19.3.2019.
  161. ↑ a b Kosteat vuodet Helsingin Sanomat. 26.12.2022. Viitattu 30.12.2022.
  162. ↑ Suomi juo kuin Eurooppa Tiede. Huhtikuu 2009. Viitattu 19.3.2019.
  163. ↑ Alkoholinkulutus, juomatavat ja alkoholipolitiikka Lääkärilehti. 12.12.2016. Viitattu 19.3.2019.
  164. ↑ Suomalaisnuorten päihteiden käyttö on vähentynyt ja käytön riskejä pidetään aiempaa pienempinä 1.2.2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 2.4.2017. Viitattu 19.3.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomi_2000-vuosikymmenellä&oldid=22251566”