Tappajahai-elokuvaa (Jaws, 1975) säälimättömästi kopioiva Grizzly – ihmissyöjä (1976) lahdattiin kriitikoiden toimesta pohjamutiin. Metsissä pyörivästä jättimäisestä ja tappavasta harmaakarhusta kertova kauhistelu kiinnosti kuitenkin yleisöä ja näin alle miljoonan dollarin budjetilla tehdystä leffasta tuli jättimenestys tuottaen lähes 40 miljoonaa taalaa. Suomessa 3.9.1976 ensi-iltaan tullut elokuva keräsi valkokankaiden ääreen 39 609 katsojaa ollen vuoden viideksikymmeneksi katsotuin.
Vuonna 1983 alkoi elokuvan jatko-osan kuvaukset. Ensimmäisen elokuvan tuotannossa mukana ollut David Sheldon teki käsikirjoituksen yhdessä vaimonsa Joan McCallin kanssa. Jälkimmäinen oli näytellyt Grizzlyssä. Alkuperäistä ohjaajaa ei saatu mukaan, sillä hän oli kuollut traagisesti vuonna 1978. Vain 30-vuotiaana menehtynyt William Girdler oli matkustajana kohtalokkaassa Filippiineillä tapahtuneessa helikopterionnettomuudessa.
Grizzly II ja The Predator -työnimillä kuvatun jatko-osan pääosiin napattiin vuoden 1980 elokuvissa Yön kuningas ja Fame näytellyt Steve Inwood, Yksi lensi yli käenpesän -elokuvasta Oscarin voittanut Louise Fletcher, Kadonneen aarteen metsästäjistä tuttu John Rhys-Davis, menestyksekkäästä Badhamin painajainen -televisioelokuvasta kuuluisuuteen noussut Deborah Raffin ja uraansa aloitteleva Deborah Foreman. Silloin varsin vähän tunnetut George Clooney, Laura Dern ja Charlie Sheen saapuivat myös kuvauspaikalle Unkariin näyttelemään pienet roolinsa.
Jatko-osan kuvauksista tuli kuitenkin fiasko. Tuottaja Joseph Ford Proctor häipyi paikalta heti ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen vieden mukanaan kaikki tuotantoon varatut rahat. Hän yksinkertaisesti jätti kaikki muut oman onnensa nojaan.
Katoamisista puheenollen täytyy mainita myös elokuvan alkuperäinen tuottaja Edward L. Montoro. Tämä yksi alan pahamaineisimmista tekijöistä jätti projektin kesken käsikirjoituksen ollessa vielä vaiheessa. ”Ota rahat ja juokse” -tyylillä kadonnut Montoro nappasi firmansa kassasta ison tukun rahaa kadoten sen jälkeen mitään jälkiä jättämättä. Kukaan ei tiedä minne hän lähti, eikä häntä ole sen jälkeen enää nähty.
Proctorin pakatessa laukkunsa, apulaistuottaja Suzanne C. Nagy ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Sen sijaan hän jatkoi kuvauksia samalla uusia rahoittajia etsien. Hän onnistuikin siinä, ja lopulta 45 päivää kestäneet kuvaukset saatiin lähes kokonaan purkkiin. Ainoastaan tappajakarhuefektit jäivät kuvaamatta epäonnistumisien ja onnettomuuksien seurauksena. Päätettiin, että ne kuvattaisiin myöhemmin Yhdysvalloissa. Työryhmä jätti Unkarin taakseen kolmen mekaanisen karhun jäädessä paikallisten haltuun; he lupasivat lähettää ne myöhemmin Yhdysvaltoihin. Tämä lupaus ei kuitenkaan koskaan toteutunut.
Unkarilaiset viranomaiset olivat suuttuneet kuvausryhmälle heidän maksamatta jättämien laskujen takia. Näin ollen he takavarikoivat mekaaniset karhut, eikä niitä enää sen koommin nähty. Tuotantovarojen kanssa kamppailevalla Nagylla oli ongelma: hänen piti saada myydyksi elokuva tappajakarhusta, jossa ei ollut laisinkaan karhua. Hän kuitenkin kasasi elokuvasta workprint-raakaversion esitellääkseen sitä tuottaja Arnold Kopelsonille mahdollisten lisärahojen toivossa. Kopelson kuitenkin kutsui näkemäänsä täydelliseksi katastrofiksi, eikä lähtenyt jatkorahoittamaan projektia.
Tuotanto jäi lopulta negatiivisen valon sävyttämään limboon. Aluksi kuukausiksi, sitten vuosiksi. Vähitellen se jäi unholaan.
Mutta sitten tapahtui kummia. Vuonna 2007 elokuvan 97-minuuttinen workprint ilmestyi YouTubeen. Se oli huonokuvainen, erittäin viimeistelemätön ja sisälsi Michael Jacksonin hittibiiseillä varustetun väliaikaisen soundtrackin. Ja vaikka kyseessä oli pahasti keskeneräinen tuotos sai se kulttielokuvia janoavan yleisön heräämään – aivan kuten myös Nagyn. Hän lähtikin, tosin vuosia myöhemmin, päättämään projektia. Vuoden 2019 lopulla elokuva oli vihdoin valmis sen saadessa ensi-iltansa Hollywood Reel -festivaaleilla helmikuussa 2020. Vuotta myöhemmin se pääsi laajempaan kotiteatterilevitykseen.
Nyt Plex tarjoaa tämän vuosikymmenien ajan kadoksissa olleen elokuvan ilmaiseksi. Näe kuinka kostoa etsivä äitikarhu suuntaa kohti 50 000 katsojan konserttifestivaalia siinä matkalla telttailijoita nitistäen!
Katso Grizzly II: Revenge täältä. Tässä maksuttomassa suoratoistossa ei ole suomenkielistä tekstitystä, mutta ääniraita on onneksi selkeä. Myös kuvanlaatu on yllättävän hyvä ottaen huomioon kuinka kauan elokuvan filmikelat ovat maanneet ties missä.
Alla elokuvan traileri ja juliste.
PS: Huomasithan, että myös Ronn ”Kauniit ja rohkeat” Mossin käsittämätön kulttielokuva on yhtä lailla ilmaiskatselussa? Tsekkaa täältä.