Puolanvinttikoira
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Puolanvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Puola |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 132[1] |
| Rodun syntyaika | 1200-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | Seura- ja harrastekoira (rata- ja maastojuoksu, toko, agility), metsästys- ja vartiointikoira |
| Elinikä | 10–15 vuotta |
| Muita nimityksiä | polski, polakki, Polish Greyhound, levrier polonais, Polnischer Windhund, lebrel polaco, poola hurt |
| FCI-luokitus |
ryhmä 10 Vinttikoirat alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset #333 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | ihannekorkeus: uros 70–80 cm, narttu 68–75 cm |
| Väritys | kaikki värit sallittuja |
Puolanvinttikoira (puol. Chart Polski) on Puolasta kotoisin oleva koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 10.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolanvinttikoira on voimakas ja lihaksikas koirarotu, mutta ei kuitenkaan raskas rakenteeltaan. Rotu on muita lyhytkarvaisia vinttikoiria voimakkaampi ja ääriviivoiltaan karkeampi. Runko on tiivis ja muutenkin hyvin vahva – lihaksisto on selvästi näkyvillä. Pää on pitkä ja kuiva. Silmien tulisi olla mantelinmuotoiset ja hieman asennoltaan vinot ja väriltään tummat. Tärkeää on, että rodun ilme olisi eloisa ja terävä. Kaula on pitkä ja lihaksikas. Turkki on tiivis ja lyhyt, lukuun ottamatta kaulaharjaa ja hännän sekä housujen hapsuja. Karva on kimmoisaa ja melko karheaa. Talvella runsaasti ulkona aikaa viettävälle koiralle voi kehittyä melko runsaasti aluskarvaa. Kaikki värit ovat puolanvinttikoiralla sallittuja.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolanvinttikoira on hyvin itsevarma ja rohkea koira. Se on myös omanarvontuntoinen ja suhteellisen pidättyväinen vieraita kohtaan. Yksilöstä riippuen puolanvinttikoiralla voi olla hyvin voimakas vartiointivietti joka ilmenee yleensä selkeämmin omakotitalossa kuin kerrostalossa. Omalle laumalleen se on lempeä, hyväntahtoinen ja lojaali. Tottelevaisuutta puolalaiselle voi opettaa vain tiettyyn rajaan asti, sillä useimmiten koiran odottaa ymmärtävänsä syyn miksi jotain kannattaa tehdä, se ei suorita tehtäviä vain miellyttääkseen omistajaa. Sopivalla motivoinnilla koiran saa kyllä oppimaan mitä tahansa ja kerran oppimansa tavan puolanvinttikoira yleensä muistaa lopun ikäänsä. Vapaasti juokseminen on sille hyvin tärkeää, kuten vinttikoirille yleensäkin. Kun puolanvinttikoira pääsee metsästämään, se on väsymätön ja todella nopea. Sen palautuminen on hämmästyttävän nopeaa. Rodun metsästysvietti on suhteellisen voimakas.
Puolanvinttikoiran tapa leikkiä on varsin ärhäkkä. Leikki sisältää vauhdikasta juoksemista ja leikkikumppanin jahtaamista ja varsin usein jahti päättyy "saaliin kaatoon" jossa leikkikumppania riepotellaan kuin saaliseläintä. Polskit kestävät keskenään tämän reuhuamisen varsin hyvin, mutta muun rotuisten koirien kanssa saattaa tulla yhteenottoja toisen luullessa olevansa uhattuna vaikka puolalainen vain leikkii. Tästä syystä aikuisilla puolanvinttikoirilla käytetään usein kuonokoppaa koirapuistoissa vieraillessa. Kuonokopallinen koira ei siis todennäköisesti ole aggressiivinen, omistaja on vain ennakoinut koiran olevan tyypillisen raisusti käyttäytyvä.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolanvinttikoira on rotuna terve, eikä koirilla juuri ole perinnöllisiä sairauksia. Syvästä rintakehästään huolimatta puolanvinttikoirat eivät ole alttiita mahalaukun kiertymälle. Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan tehtäväksi virallinen silmätarkastus sekä sydäntutkimus (EKG JA ULTRA). Lisäksi kaikille suositellaan DNA-näytteen luovuttamista Lohen ryhmälle Biomedicumin projektiin "Harvinaiset rodut".
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolanvinttikoira polveutuu todennäköisesti muinaisesta aasialaisesta salukista. Kuitenkin sen lopullinen ulkomuoto on kehittynyt Puolan maaperällä tavattujen vinttikoiratyyppien lukuisten risteytysten tuloksena. Vanhimmat dokumentit Puolan alueella eläneistä vinttikoirista ovat peräisin Gallius Anonymuksen Kronikoista 1100-luvulta, missä vinttikoirat mainitaan koiratyyppinä, jota kasvatettiin kuninkaallisessa hovissa. Ei voida kuitenkaan olla varmoja siitä, että nämä koirat olisivat olleet puolanvinttikoiria.lähde?
Rotu oli vuosisatojen ajan aateliston kasvattama, ja se oli samalla erottamaton osa puolalaista maaseutua ja sikäläisten kartanoiden pihoja. Aateliston mukana se levisi myös itäisille rajamaille asti. Yksittäin työskennellessään puolanvinttikoira metsästi kettua ja jänistä, mutta kytkettynä se saattoi kaataa jopa suden. Lisäksi se kykeni metsästämään trappeja ja saiga-antilooppeja. Erityisesti Puolan itäisillä rajamailla harjoitettiin metsästystä, jossa käytettiin sekä ajo- että vinttikoiria. Ensin ajokoirat päästettiin irti etsimään riistaa metsään, ja metsästäjät odottivat vinttikoirien kanssa metsäaukeilla tai pelloilla. Lopuksi vinttikoirat jahtasivat saaliin kiinni.[2]
1800-luvun loppupuolella puolalaisen aatelin köyhtymisen myötä vinttikoirien määrä väheni. Samanaikaisesti vinttikoirametsästys rajoitettiin ainoastaan suurille metsästysalueille ja vinttikoiran pidolle asetettiin korkea vero.lähde? Vuonna 1880 kreivi Aleksander Ubysz kuvaili rotua ja sen metsästystapaa, ja 1800-luvulla myös Jerzy Strzemia Janowski ja kreivi Marcel Tyszkiewicz mainitsivat sen. Vinttikoirilla metsästämisellä oli tärkeä sosiaalinen rooli aina 1900-luvun alkuun saakka.[2] 1800-luvun lopussa koiria tuskin enää tavattiin. Ne onnistuivat kuitenkin säilymään maan itäosissa ja Ukrainassa, missä niitä kasvatettiin nimellä "hortaja borzaja" tai "polskaja borzaja". Puolan eteläisessä osassa puolalaista vinttikoiraa käytettiin metsästykseen aina toisen maailmansodan puhkeamiseen asti.lähde?
Sekä molemmat maailmansodat että aatelisten maiden jako pienempiin alueisiin ajoivat rodun sukupuuton partaalle. Lisäksi vinttikoirilla metsästäminen kiellettiin ja niiden pidolle alettiin vaatia erityislupa, minkä lisäksi sosiopoliittinen järjestelmä muuttui vinttikoirien elvyttämisen ja jopa omistamisen kannalta epäsuotuisaksi.[2]
Vuonna 1971 Maciej Mroczkowskin onnistui saada tieto puolalaisista vinttikoirista, jotka elivät Neuvostoliiton puolella Rostovin alueella. Koirat oli siirretty lokakuun vallankumouksen jälkeen suurilta yksityisiltä maatiloilta kollektiivitiloille, missä niitä metsästysominaisuuksiensa ansiosta kasvatettiin puhdasrotuisina. V. 1972 Maciej Mroczkowski julkaisi suositussa Przekrój-viikkolehdessä artikkelin, jossa kertoi nykyisin Ukrainassa elävistä puolalaisista vinttikoirista, joita venäläiset metsästäjät käyttävät jäniksenmetsästykseen. Venäläisten koiraharrastajien mukaan koirien lukumäärästä annettiin arvio, joka vaihteli muutamasta tusinasta muutamaan sataan yksilöä. Siihen aikaan Neuvostoliitossa oli valmisteilla metsästyslaki, joka voimaan astuessan kieltäisi vinttikoiralla metsästyksen ja näin ollen tietäisi vinttikoirien hävittämistä. Maciej Mroczkowskin artikkeli sisälsi Przekrójn lukijoille suunnatun vetoomuksen avun annosta rodun uudelleen luomiseksi omassa maassaan. Onneksi koiran hinta olisi suhteellisen alhainen – yksi eläin voitaisiin ostaa 30–40 ruplalla. 50 lukijaa vastasi, heidän joukossaan varsovalainen Stanislaw Czerniakowski, jonka onnistui hankkia ja tuoda Puolaan kaksi narttua Tajgan ja Strielkan sekä uroksen Elbrusin. Tajgasta ja Elbrusista tuli ensimmäisen Puolassa syntyneen pentueen vanhemmat.lähde?
Muita rodun elvyttämisen kannalta tärkeitä henkilöitä olivat Izabella ja Malgorzata Szmurlo Celerrimus-kennelistä sekä Elzbieta Tolloczko. Kuuluisimpiin nykyisiin kasvattajiin lukeutuvat Blanka ja Marcin Horbatowscy Arcturus-kennelistä. Tunnetuimpia koiria ovat mm. Daria, Herszt, Kiss ja Klinga Celerrimus-kennelistä, Dzanga Zaba z Rzeczypospolitej -kennelistä, Rosochaty od Charciarza -kennelistä, Urzekajaca Uroda Full Speed -kennelistä sekä Ferdek, Gudelka ja Maurycy Arcturus-kennelistä.[2]
Hanna Lipinska ja Malgorzata Szmurlo laativat rotumääritelmäluonnoksen, joka perustui rotuun liittyvään kirjallisuuteen ja kuvamateriaaliin. Kun puolanvinttikoiran rotukirja avattiin v. 1981 siihen kirjattiin 30 koiraa. Sama määrä koiria osallistui ensimmäiseen puolanvinttikoirien kansalliseen erikoisnäyttelyyn Poznanissa v. 1981, jossa esitettiin kolme sukupolvea koiria. Vuotta myöhemmin rotukirjassa oli jo 60 koiraa. Rotu sai FCI:n esihyväksymisen järjestön Helsingin yleiskokouksessa v. 1989. Puolanvinttikoiran rotumääritelmä hyväksyttiin FCI:n numerolla 333.
Rotu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen rodun edustaja Bohun Celerrimus saapui Suomeen vuonna 1991 Sirpa Järvisen matkassa ja ensimmäiset pentueet Suomessa syntyivät Magbeth's (1994)- ja Quatrain's (1995)-kenneleissä. Vuoden 2014 loppuun mennessä Suomessa on syntynyt 14 pentuetta. Vuoden 2015 alussa Suomessa oli elossa alle 40 yksilöä.
Nykypäivänä rotu on lähinnä seura- ja harrastuskoirana. Rodun suhteellisen voimakas vartiointivietti tekee siitä oivallisen kodin vartijan ja koiran kanssa voi harrastaa hyvinkin monipuolisesti näyttelyistä juoksuharrastuksiin (maasto- ja ratajuoksu), joista varsinkin ensiksimainitusta Suomalaiset koirat ovat menestyneet EM-tasolla tuoden kahteen otteeseen kultamitalin suomeen (2008 ja 2012). Puolalainen soveltuu myös agilityyn, sienikoiraksi, pelastuskoiratoimintaan ja jopa tokoiluun. Muissa kuin rotutyypillisissä juoksutoiminnoissa vaaditaan toki ohjaajalta suurempaa paneutumista motivointiin kuin varsinaisten palveluskoirarotujen kanssa.
Vaikka puolanvinttikoira vaatii mahdollisuutta päästä juoksemaan vapaana, viihtyy se kotioloissa loikoilemassa sohvalla tai omalla pedillään. Tästä syystä puolanvinttikoira soveltuu myös kerrostaloasumiseen. Vartiointiviettikin mukautuu ympäristön mukaan, eli kaupunkiin sopeutunut koira ei reagoi kaikkiin rapusta tai naapuristosta kuuluviin ääniin. Omakotitalossa koira puolestaan helposti ulottaa reviirinsä näkö tai kuuloetäisyydelle omasta pihapiiristä ilmoittaen näin ollen myös naapuruston vieraista haukkumalla. Vartiointivietissä on myös suuria yksilökohtaisia eroja.
Rotuyhdistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen puolanvinttikoirat ry on vuonna 2012 perustettu pieni, mutta varsin aktiivinen rotuyhdistys. Puolanvinttikoiraharrastajat ovat kokoontuneet säännöllisesti vuosittain Polskipäivään vuodesta 1999 lähtien. Rodun harvalukuisuudesta johtuen yhteydenpito harrastajien välillä on varsin tiivistä ja uudet harrastajat ja rodusta kiinnostuneet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan rotuun. Rotuyhdistyksen nettisivuilla http://www.puolanvinttikoirat.fi/ ilmoitetaan tapaamisista ja yhdistyksen Facebooksivu toimii ilmoitustauluna kertoen myös missä näyttelyissä tai maastokisoissa koiria on mahdollista päästä näkemään.
