Katsaus vanhaan kirjallisuuteen

4. 1700-luvun kirjasuomi

4.1 Uusi vuosisata

1700-lukuun ajoittuu komparatiivisen eli vertailevan kielitieteen synty. Suomessa kuten muuallakin Euroopassa kiinnostuttiin kielist� ja niiden alkuper�st�: ensimm�ist� kertaa haluttiin tutkia tieteellisesti suomen ja muiden kielten yhteisi� piirteit� ja mahdollista sukulaisuutta.

Vuosisadan alussa esitettiin hyvinkin ristiriitaisia k�sityksi� kielten sukulaisuudesta. Ruotsalainen Bengt Skytte esitti, ett� viron, karjalan ja lapin kielet olivat sukua suomelle; saksalainen tutkija Martin Fogel yritti osoittaa suomen, unkarin ja lapin kielten sukulaisuuden. Ruotsin oppineiston keskuudessa syntynyt kansallisromanttinen liike halusi omasta puolestaan luoda maalleen loistavan menneisyyden, mik� oli tietenkin Ruotsin suurvalta-aseman heijastusta. Niinp� Olaus Rudbeck vanhempi esitti muun muassa, ett� ruotsalaiset olivat olleet maailman ensimm�isi� kansoja; Rudbeck nuorempi taas kertoi virolaisten, suomalaisten ja lappalaisten saaneen alkunsa Israelin kymmenest� kadonneesta sukukunnasta.

Ruotsista kansallisromanttinen liike ja sen edustama ajattelutapa levisi Suomen puolelle Turun akatemiaan, jossa er�s opiskelija kirjoitti 1697 v�it�skirjan suomen ja heprean sukulaisuudesta. Viel� 1712 heprean ja kreikan � pyhien kielten � professori Daniel Juslenius piti virkaanastujaisesitelm�n, jonka aiheena oli suomen ja pyhien kielten yhteinen alkuper�. Pian t�m�n j�lkeen fennistiikan tutkimus j�tti fantasiat ja tyytyi faktoihin.

1700-luvulla Turun akatemiassa pidettyjen maisterin- ja tohtorinv�it�sten aiheena oli useaan kertaan suomen ja muiden kielten sukulaisuus; valtaosa v�it�skirjoista ja graduista tehtiin Henrik Gabriel Porthanin ohjauksessa. Kieli oli tietenkin latina. Alla on lueteltu esimerkkej� aiheista:

• suomen ja unkarin yhteys skandinaavisiin kieliin (Olaus Rudbeck 1717)
• arabiaa k�sittelev�n v�it�skirjan liitteen� luettelo arabian ja suomen sukulaissanoista (Clewberg 1757)
• suomen kielen suurenmoisuus ("amplitudo", Byller 1766)
• suomalaisten taikausko (Lencqvist 1782)
• pirkkalaiset ("de Bircarlis", Frantzen 1786)
• suomalaisten maagiset taidot (Rosenbom 1789)
• suomen kielen nominien deklinaatio (Hildeen 1797)
• suomen ja unkarin kieliopin sukulaisuus (Gyarmath 1799)
• suomen p��murteet (Sarelius 1801)

Huittisten kirkkoherra Nils Idman painatti 1774 suomen kansan historiaa valaistakseen kirjoituksen, jossa h�n yritti osoittaa suomen ja kreikan yht�l�isyydet. Gradujen ja v�it�sten ohjaaja Porthan toimitti 1799 painoon tieteellisen edition Paavali Juustenin piispainkronikasta.

Ruotsin suurvalta-asema kasvatti is�nmaallisia tunteita. Suurvalta-ajattelu ja ylti�is�nmaallisuus heijastuivat my�s hallituspolitiikkaan: virat pyrittiin t�ytt�m��n Ruotsin miehill� niin em�maassa kuin provinssi-Suomessa. Sit� paitsi monet suomalaiset hakeutuivat Ruotsiin parempiin virkoihin ja leve�mm�n leiv�n ��reen. Ruotsalaistumista edistiv�t my�s 1700-luvun sodat, isoviha ja pikkuviha.

Isonvihan aikana (1710�1721) ven�l�iset miehittiv�t Suomen kokonaiseksi vuosikymmeneksi, pikkuvihan aikana muutamaksi vuodeksi. Virkamiehet ja suuri osa papistoa pakenivat Ruotsiin. Osa j�i sille tielleen, osa palasi ruotsalaistuneena. Sodat heikensiv�t Ruotsin suurvalta-asemaa, sill� ei menetetty ainoastaan maa-alueita vaan my�s arvovaltaa. T�m�kin saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, ett� suomen kielt� alettiin arvostaa ja tutkia tieteellisesti. (Ks. my�s 4.7.2.2 Onnittelut)

4.2 Mit� 1700-luvulla painettiin

FREDRIK WILHELM PIPPINGIN Luettelo Suomeksi pr�nt�tyist� kirjoista (1856�57) alkaa Agricolan Abckiriasta ja p��ttyy 1800-luvun puoliv�lin painotuotteisiin. Luettelossa on runsaat nelj�tuhatta numeroa (nimekett�). N�ist� vain 350 on 1500- ja 1600-luvun painatteita, kun 1700-luvulta on kertynyt 1440 nimekett�.

Eri kirjallisuudenlajeja edustavien painatteiden m��r�n perusteella ei voi arvioida kunkin genren vaikuttavuutta; painatteiden laajuus (sivum��r�) vaihtelee, samoin vaihtelee yhden ja saman painatteen yhteydess� mainittujen uusintapainosten m��r�. On ilmiselv��, ett� uskonnollinen kirjallisuus voittaa laajuudessa muut genret � onhan Raamatusta, katekismuksesta ja virsikirjoista otettu yh� uusia painoksia.

Pippingin numeroista ja nimekkeist� saa kuitenkin k�sityksen siit�, mit� uutta 1700-luvun painettu kirjallisuus tarjoaa. Karkeasti arvioiden 1700-luvun painatteista viidennes on runomuotoisia ja nelj� viidennest� proosaa. Runot kuuluvat milloin uskonnolliseen, milloin maalliseen kirjallisuuteen (vrt. virret ja h��runot ym. onnittelut).

Valtaosa nimekkeist� (n. 60%) on virkakieleen kuuluvia: asetuksia, plakaatteja, julistuksia, p�yt�kirjoja, kirjeit�, puheita sek� rukouksia ja kiitoksia yhteisist� asioista. N�it� painatteita on edellisiin vuosisatoihin n�hden viisinkertainen m��r�. (Ks. my�s 4.5 Asetukset ja muu virkakieli)

Selke�sti uskonnolliseksi katsottavan kirjallisuuden (Raamattu, katekismus, virsirunot, postillat, saarnat, hartauskirjat ja "tutkistelemukset") piiriin kuuluu nimekkeist� noin viidennes. T�ss� on otettava huomioon, ett� yksitt�isten nimekkeiden sivum��r� on usein todella suuri (Raamattu, postillat), joten painosivujen m��r�� ei voi arvioida nimekkeiden m��r�n perusteella.

Maallista, siis ei-uskonnollista kirjallisuutta edustavat toisaalta ns. personaliakirjoitukset - vainajien runo- tai proosael�m�kerta, onnittelut ja surunvalittelut - , toisaalta uudenlainen yleisproosa. N�iden genrejen yhteisosuus on runsas viidennes 1700-luvun kirjallisuudesta. T�rkein on uusi yleisproosa, johon on laskettava almanakat, neuvot ja ohjeet kansalle, uutisointi eli "jutut", Gananderin kansanperinne- ja kansanvalistuskirjoitukset sek� Lizeliuksen Suomenkieliset Tieto-Sanomat (ks. tarkemmin 4.3, 4.4 ja 4.6).

Nimekkeiden valossa uskonnollisen kirjallisuuden osuus on 1700-luvulla tosiaan vain viidennes painotuotteista. On toisaalta olennaista, ett� 1600-luvulla alkanut personaliakirjoittelu vahvistuu ja ett� mukaan tulee uusia genrej�, kuten almanakat, sanomalehti, uutiset ja artikkelit, kansanvalistus (ohjeistus) ja kansanperinne (sadut, arvoitukset ja mytologia).

4.3 Fennofiilien saavutukset

Professori Daniel Juslenius, joka alkuun haihatteli suomen hienoilla kielisukulaisilla, julkaisi vuonna 1745 ensimm�isen tieteellisen suomen kielen sanakirjan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Kirjassa oli 1600 hakusanaa, joille oli annettu ruotsalaiset ja latinaiset vastineet. Er��lle yst�v�lleen suomeksi kirjoittamassaan kirjeess� Juslenius kertoi sanakirjaty�st��n seuraavasti: "sill� sen t�hden min� sit� [sanakirjaa] olen ruvennut kokoomaan, ett� muutkin n�kisit, ettei meid�n kielemme ole niin huono kuin se huonona pidet��n". (TEKSTI 33)

Jusleniusta ja h�nen seuraajiaan sanotaan fennofiileiksi, Suomen ja suomalaisuuden yst�viksi, ja edell� siteerattu kohta Jusleniuksen kirjeest� sopisi hyvin 1700-luvun fennofiilien motoksi. He alkoivat ker�t� suomalaista kansanperinnett� � sananlaskuja, satuja, runoja ja mytologisia tarinoita � ja toivat t�ll� tavoin suomen kieleen aitoja kansankielen aineksia. Mainittakoon, ett� jo 1702 HENRIK FLORINUS toimitti painoon Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut, joita mm. LAURENTIUS PETRI ja h�nen poikansa GABRIEL TAMMELINUS olivat 1600-luvulla ker�nneet vuosikymmeni�. (TEKSTI 32 A)

Vuonna 1733 kirkkoherra BARTHOLDUS (P�RTTYLI) VHAELIN leski toimitti painoon miehens� kirjoittaman suomen kieliopin (Grammatica Fennica) lajissaan kolmannen. T�ll� kertaa suomen sijaj�rjestelm� ei ollut kytk�ksiss� latinaan: Vhael esittelee per�ti nelj�toista sijaa (edelt�jill� oli vain kuusi). Mukana on edelleen latinan vokatiivi eli kutsumasija; komitatiivi puuttuu, koska tekij� on k�sitt�nyt sen omistusliitteiseksi instruktiiviksi (Descriptivus). Vhaelin akkusatiivi on kahtalainen: s�i leiw�n on Accusativus totalis, s�i leip�� Accusativus partialis. Suomen ��nteet ja oikeinkirjoitus on selke�sti esitetty, samoin paino ja kesto. Lauseoppi kirjasta puuttuu, kuten sen edelt�jist�kin eli 1600-luvun kieliopeista.

Toisen suomen kielen tieteellisen sanakirjan (Nytt Finskt Lexicon) laati CHRISTFRID GANANDER 1787. Kirjaa ei tuolloin painettu, vaan se j�i Akatemian kirjastoon k�sikirjoituksena, 2 900:na tihe��n kirjoitettuna sivuna. Kun Turku paloi 1827, k�sikirjoitus oli onneksi lainassa ja pelastui siten j�lkimaailmalle. Nytt Finskt Lexicon julkaistiin n�k�ispainoksena vasta 1940. Syyn� siihen, ett� Gananderin kirja ei p��ssyt painoon, oli k�sikirjoituksen tarkastaneen Porthanin kanta: t�m� ei hyv�ksynyt Gananderin ty�t� sellaisenaan.

Gananderin sanakirja on moderni siin� suhteessa, ett� se sanojen lis�ksi sis�lt�� tuhansia aitoja sitaatteja aiemmasta suomalaisesta proosasta ja kansanrunoudesta. Osmo Hormian v�it�skirja (1961) on suhteellisen kattava esitys sanakirjan l�hdeaineistosta. Lis�tietoa saa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 1997 julkaiseman Gananderin sanakirjan alkusivuilta. Syyn� siihen, ett� sanakirja ei aikoinaan p��ssyt painoon, oli k�sikirjoituksen tarkastaneen Porthanin kanta: t�m� ei hyv�ksynyt ty�t� sellaisenaan.

Gananderin oivallinen sanakirja ei ollut suinkaan h�nen ainut suurteoksensa. Kansanperinteen tuntija julkaisi vuonna 1783 poimielman Suomalaiset Arwotuxet, Wastausten kansa  (TEKSTI 35 A), v. 1784 kansainv�lisist� saduista suomentamansa el�insatujen koosteen Uudempia Uloswalituita Satuja  (TEKSTI 47) ja v. 1789 jumalia ja uskomuksia k�sittelev�n tutkimuksen Mythologica Fennica. El�insadut olivat Gananderin k��nn�ksi�, joten niiss� n�kyy paitsi vieras vaikutus my�s Gananderin pohjalainen kotimurre. Arvoitukset puolestaan kuvastavat useaa eri murretta. Sanakirja on murteiden aarreaitta, mutta sen vaikutus j�i aikanaan olemattomaksi, kun k�sikirjoite j�i hyllylle.

Ganander julkaisi my�s h��- ja muita onnentoivotuksia (TEKSTI 45) sek� kansanvalistuksen kannalta t�rke�t kirjoitukset Talonpojan s��- eli ilmakirja (1773), Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki ja El�inden tauti-kirja (1788).

4.4 Sanomalehdet ja niiden edelt�j�t almanakat

Suomalaisen lehdist�n syntytarinassa on mainittava HENRIK GABRIEL PORTHAN, joka ei tosin kirjoittanut suomeksi vaan ruotsiksi ja latinaksi. Turun akatemian professorina ja rehtorina Porthan kasvatti kokonaisen opiskelijoiden sukupolven. Siihen aikaan "poika l�hetettiin Porthanin luo", kun h�n l�hti opiskelemaan Turun akatemiaan. Vaikka Porthan ei itse k�ytt�nyt suomea kirjoituksissaan, h�n kannusti muita siihen. H�nen oppilaansa laativat professorinsa johdolla useita Suomea ja suomen kielt� k�sittelevi� v�it�skirjoja ja tutkielmia (ks. lis�� luku 4.1)

Porthan ker�si suomalaista kansanperinnett�, ja lukuisissa tutkielmissa ja artikkeleissa h�n k�sitteli Suomen historiaa, runoutta, mytologiaa sek� kielen rakennetta ja alkuper��. H�n haaveili jopa oman kieliopin kirjoittamisesta. Niin pitk�lle h�n ei koskaan ehtinyt mutta l�helle kuitenkin. H�n varusti oman Vhaelin kielioppinsa v�lilehdill� ja liitti kirjan loppuun viitisenkymment� lis�sivua. V�lilehdille h�n kirjoitti kommentteja (latinaksi) ja omia ajatuksiaan ja lis�yksi��n. Lis�lehdille h�n kirjoitteli syntaktisia havaintojaan: ensimm�inen suomen kielen lauseoppi hahmottui siis jo 1700-luvun loppupuolella. Porthanin v�lilehditetty Vhael l�ytyy Kansalliskirjaston k�sikirjoituskokoelmista.

Turussa Porthanin ymp�rille muodostui Auroraseuraksi kutsuttu ryhmittym�, joka toimitti 1770-luvulla ruotsinkielist� aikakauslehte� Tidningar Utgifne Af ett S�llskap i �bo. Porthanin lehteen l�hetti kirjoituksiaan Tyrv��ll� syntynyt Myn�m�en kirkkoherra ANTTI LIZELIUS. Ilmeisesti Tidningarin innoittamana Lizelius alkoi julkaista ensimm�ist� suomenkielist� sanomalehte� Suomenkieliset Tieto-Sanomat. Ensimm�inen numero ilmestyi syyskuussa 1775 ja sen j�lkeen 24 numeroa vuoden 1776 aikana. (TEKSTI 43)

Auroraseuran ruotsinkielinen lehti vetosi sivistyneist��n, jonka k�sitys suomen kielen kelpoisuudesta sivistyskieleksi oli v�heksyv� tai kielteinen. Suomalainen rahvas ei olisi juuri v�litt�nyt Tidningarin kulttuurisis�ll�st�; sen piti ensin saada tietoa arkiel�m�� ja omaa toimeentuloaan koskevista asioista, jotta tietotaso ja sen mukana my�s elintaso kohenisi. T�h�n oli k�ytett�v� kansan omaa kielt�. Lizeliuksen Tieto-Sanomat oli "kansanvalistusta". Sen edelt�ji� olivat vuotuiset almanakat, joiden suomenkielisen sarjan aloitti Laurentius Petrin pojanpoika, Turun akatemian matematiikan professori LAURENTIUS TAMMELIN vuonna 1705.

Tammelin julkaisi yhteens� seitsem�n almanakkaa vuoteen 1713 menness�. T�m�n j�lkeen almanakkoja ei ilmestynyt yli vuosikymmeneen; maassa elettiin isonvihan eli ven�l�ismiehityksen aikaa ja kulttuurin kehitys oli pys�hdyksiss�. Vasta 1726 toinen matematiikan professori Nicolaus Hasselbom jatkoi Tammelinin ty�t� ja toimitti kahdenkymmenen vuoden aikana painoon vuotuisen almanakan muutaman vuoden keskeytyst� lukuun ottamatta. Vuodesta 1749 l�htien Ruotsin Tiedeakatemia sai erioikeuden almanakan laatimiseen koko valtakunnassa, ja t�m�n j�lkeen almanakka ilmestyi vuosittain.

Almanakkojen yleishy�dylliset artikkelit, ns. liitekirjoitukset (TEKSTIT 36, 37, 38), k�sitteliv�t maatalousv�est�lle elint�rkeit� kysymyksi� aivan kuten valtaosa ensimm�isen suomenkielisen sanomalehden artikkeleista. Tieto-Sanomissa oli s��ennustukset, vuotuisten markkinoiden ajankohdat sek� kirjoituksia t�htitieteen ja historian alalta ja my�hemmin paljolti maataloudesta. Lehteen kuului my�s uutisosasto, jossa kerrottiin maailmalta kantautunutta tarua ja totta.

Lizeliuksen artikkelit olivat yksitoikkoisen opettavia. Artikkelien kieli oli yl�satakuntalaista ja lauseopissa oli runsaasti svesismej�. Vieraat sanat Lizelius joko selitti tai korvasi t�ysin suomalaisper�isill�; esim. sanat J��meri, kielikunta, pyk�l�, tapahtuma, tiedonanto ja sy�p� ovat Lizeliuksen keksimi�.

Ensimm�isen ilmestymisvuoden j�lkeen lehti lakkautettiin, koska tilaajia oli vain muutama sata. Lounais-Suomen ulkopuolella lehte� ei edes tunnettu � mainontaahan ei ollut. V�h�inen kiinnostus saattoi johtua my�s ep�luuloisuudesta kaikkea maallista kohtaan: vain uskonnollista teksti� luettiin hartaasta halusta. T�m�n asenteen papit olivat iskostaneet kansaan.

4.5 Lakikielest� yleisproosaan

Ruotsin lakikirja Sveriges Rikes Lag k��nnettiin 1734 taas suomeksi, ja t�ll� kertaa se jopa painettiin, tosin vasta 1759 (TEKSTI 41). Aiemmat 1500- ja 1600-luvun k��nn�kseth�n j�iv�t lojumaan k�sikirjoitteina (ks. tarkemmin luku 3.3.). K��nt�j� SAMUEL FORSEEN oli saanut ty�ns� valmiiksi ja ehtinyt kuolla, ennen kuin kirjan korjailtu laitos pitk�ksi venyneen tarkistusty�n j�lkeen saatiin painoon. Sota-artikloista (ks. 3.3.) julkaistiin 1795 kuninkaan (Gustaf Adolf) Uudistetut Sota-Artikkelit ja taas uusi versio 1798. Kumpikin versio oli tarkoitettu sek� maa- ett� merijoukoille.

Asetusten ja muun ruotsin kansliakielen suomennoksia oli 1600-lukuun verrattuna viisinkertainen m��r�. 1700-luvun sodat � isoviha ja pikkuviha � sek� Suomen eli �sterlandin horjuva puolustus lis�siv�t tiedotuksen kysynt��. 1600-luvun Ruotsin ja Tanskan v�listen sotien sijasta keski��n nousivat Suomen ja Ven�j�n maantieteellisen l�heisyyden tuomat j�nnitteet.

Asetukset ja muu virkakieli

Asetuksia ja niihin verrattavia painatteita on Pippingin luettelossa 1500- ja 1600-luvulta n. 160, 1700-luvulta n. 860. Asetuskategoriaan kuuluvat my�s kuninkaan kanslian sek� sen alaisten instituutioiden julkaisemat puheet, rukoukset ja kiitokset, joita asetuksista on kymmenesosa.

Edellisen vuosisadan tavoin asetusten kestoaiheita olivat vuotuiset rukousp�iv�t ja niihin liittyv�t rukoustekstit. Tihe��n toistuvat yhteiset rukoukset ja kiitokset, sotaonni, voitto ja rauha, kuninkaan kotiinpaluu sodasta ja matkoilta, kuningattaren raskaus ja perillisten syntym�.

Erityyppisi� koosteita olivat formul��rit: valat, kruununrahain kuittikirja, kontrahti, tutkinnot perustuslaista, hallitusmuoto, aiempien asetusten punktit tai yhteenveto mm. velvollisuuksista jne. Useana vuonna on painettu paloviinaa koskevaa kielto tai yhteinen julistus, jolla viinan valmistus saatettiin sallia esim. kymmeneksi vuodeksi.

Painatteiden nimen� on yleisimmin asetus, plakaatti, julistus tai kuulutus. Suomennoksissa esiintyy my�s monenmoisia ruotsalaisen l�ht�tekstin inspiroimia termej�:

• asetus ja kielto
• asetus ja s��nt�
• varjellus ja asetus
• kirja/kirjoitus ja k�sky
• kirja ja p��llepano
• resoluutio eli p��t�s ja selitys
• edespano ja varoitus
• vakuutus ja vahvistus
• valtakunnan s��tyin p��t�s t. suostumus
• selitys asetuksen ym. p��lle
• publikationi ja kuulutus
• instruktioni
• pardoni- eli armoplakaatti
• reglementti.

Kun tiedotettiin kuninkaan p��t�ksist�, julkaisujen nimi� olivat my�s ilmoitus tai (yhteinen) tiedonanto (TEKSTI 42). K�skyjen, kehotusten ja kieltojen aiheita olivat mm. (luvaton) kalastus, sairaalan "ruokaj�rjestys", viinanpoltto, salakuljetus, kiertelev�t mustalaiset eli tartaarit ja velkavankeus. Sota-aikoina aiheina olivat kapina, sotilaiden vaatettaminen ja sotakarkurien armahtaminen. Rukousten sek� kiitos- ja ylistyskirjojen aiheina olivat paitsi hallitsijan ja h�nen perheens� kohtalo, my�s voitto sodassa ja tuleva rauha.

Painetut puheet ovat yleens� hallitsijan, joissakin tapauksissa s��tyjen edustajien tai muun kuninkaan puheille p��sseen henkil�n pit�mi�. Puheita on pidetty kirkoissa sek� mestauspaikoilla ennen teloitusta.

Vuosisadan lukuisat sodat sek� hallitsijanvaihdokset (esim. Kustaa III:n murha) lis�siv�t kuninkaan kanslian tiedotteiden m��r��: sotav�enotot, varustustoimet Suomessa, is�nmaan puolustus (Suomen miehet), saaristolaivasto ja kyyditykset sek� julistus kuninkaan kuolemasta olivat tiedotteiden aiheita.

Vuosisadan uudistust�ist� kertovat asetukset Turun l��ninlasaretista, "r��p�lein" (= kangastilkkujen) kokoamisesta, yhteisty�st� mets�taloudessa Pohjanmaalla, lastenliitosta, maanmittauksesta, Suomen verotuksesta jne.

Asetusten yhteydess� on my�s muistettava keisarinna Elisabetin manifesti, jossa suomalaisia innostettiin eroamaan vanhasta em�maasta Ruotsista: "Manifest -- Annettu Mosccous d. 18 Martii Cuusa 1742" (Pipping 662) ja "Translat. Manifesti. -- Annettu -- 29. p�iw. Touco-Cuusa 1742. -- Stockholmisa -- (TEKSTI 40)

Jo isonvihan alussa 1713 painettiin ven�j�ksi ja suomeksi ven�l�isen kenraalin kreivi Ajraxinin julistus, jossa vakuutettiin suomalaisten s�ilytt�v�n oikeutensa ja kehotettiin kodeistaan paenneita palaamaan.

Hyv�� suomea

Ensimm�isen� suomenkielisen� luonnonopin kirjana pidet��n 1791 ilmestynytt� JUHANA FROSTERUKSEN teosta Hy�dyllinen Huwitus Luomisen T�ist�. (TEKSTI 48). Vaikka Frosteruksen kirja k�sittelee luontoa, se on tavoitteiltaan uskonnollinen, opas Jumalan hyvyyden tuntoon. Teesin� on, ett� Jumala ilmoittaa itsest��n luomist�iss��n. Teos on luonnontieteellisilt�kin osiltaan Jumalan kunnian ja hyvyyden ylistyst�, mutta sen lis�ksi sivum��r�st� l�hes kolmannes on omistettu autuudenopille. Frosteruksen "luonnonopin" harras, yksinkertainen kristillisyys selitt�� kirjan saaman suosion: siit� otettiin painos toisensa j�lkeen, yhdeks�s painos vuonna 1850. Vastaanotto oli aivan toinen kuin Antti Lizeliuksen "maallisen" yrityksen.

Juhana Frosteruksen kirjan kieli on arvioitu paremmaksi kuin mink��n muun Ruotsin vallan aikaisen teoksen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ensimm�inen suomen kielen lehtori Carl Niclas Keckman valitsi sen tekstiluentojensa pohjaksi 1830-luvulla. Ortografia oli edelleen osin vanhaa ja aikansa el�nytt�: esimerkiksi b, d ja g olivat edelleen nasaalien yhteydess� p:n, t:n ja k:n vastineina, ja k�yt�ss� olivat kirjaimet z jax. Kainuussa syntyneell� Frosteruksella olisi ollut edellytykset esiinty� it�murteiden puolestapuhujana, mutta h�n valitsi kirjassaan jonkinlaisen keskitien. It�murteinen luonnonoppi olisi tuskin houkutellut yht� paljon lukijoita.

Frosteruksen 1787 sepitt�m�n kalevalamittaisen runoelman Jumalan Pyh�st� Laista Kai Laitinen (1981) laskee 1700-luvun parhaisiin runotuotteisiin

Suomen kielen tieteellisest� viljelyst� ovat Vhaelin kieliopin, Jusleniuksen ja Gananderin sanakirjojen sek� Gananderin kansanperinnejulkaisujen ohella esimerkkein� Turun akatemian opinn�ytteet ja muu tutkimus (ks. my�s 4.1). Esaias Hildeen kirjoitti 1797 latinankielisen v�it�skirjan suomen nominien taivutuksesta ja seurasi esityksess��n Vhaelin vakiinnuttamaa nelj�ntoista sijan j�rjestelm��.

4.6 Uudenlaista proosaa

1700-luvun uutta antia olivat toisaalta kansalle tarkoitetut neuvot ja ohjeet sek� varoitukset, toisaalta kertomukset eli "jutut". Kumpaakin genre� alkoi ilmesty� runsaasti isonvihan j�lkeen, ennen vuotta 1730. Ohjejulkaisuja on kaksi kertaa niin paljon kuin juttuja.

Neuvot ja ohjeet

Ohjeita tarvittiin maa- ja mets�talouteen sek� sairauksien ehk�isyyn ja hoitoon, mutta my�s paloviinan ja monen muun aineen valmistukseen. Koottuja ohjeistoja ovat Gananderin valistusjulkaisut 1770- ja 1780-luvulta, almanakkojen liitekirjoitukset (ks. my�s 4.4) sek� Lizeliuksen sanomalehti Suomenkieliset Tieto-Sanomat, mutta uusia ohjeita painettiin tarpeen mukaan.

Neuvojen ja ohjeiden aiheita on listattu alla (ortografia modernistettu).

Maanviljelyyn liittyvi� ohjeita:

• neuvo tupakin istutuksesta
• neuvo kuinka ryytimaan yrttein kasvannot Suomen maasa taitaan saatettaa tuleentumaan (Pehr Adrian Gadd, akatemian kemian professori)
• neuvo maan viljelemisest� yhteiselle kansalle
• neuvo ja johdatus maanviljelemisen ja huoneenhallituksen parantamiseen Oulunporin ja Kajaanin l��nis� yhteisen kansan hyv�ksi
• maap��ryn�in kasvattamisesta

El�inten (karjan) tauteihin ja karjanhoitoon liittyvi� ohjeita:

• lyhyk�inen neuvo ja opetus kuinka pit�� itsens k�ytett�m�n norin [nori 'boskapssjuka', Gan.; toim. huom.] eli karjan taikka el�intenruton aikana
• neuvo karjaruton vaatimista toimista
• julistus yhdest� Hollantisa k�yv�isest� tarttuvaisesta el�imentaudista (kuninkaan kanslia)
• karjantaudista Suomesa ja sen parantamisesta ja est�misest�
• neuvo ja julistus kuinka el�inten rutto eli tarttuvainen amputauti Suomesa taitaan estett�� ja parattaa
• neuvo maamiehelle karjan el�tt�misest� kun ei ole ruokaa

Ohjeita erilaisten aineiden valmistukseen:

• lyhy tutkistelemus paloviinan polttoaseista ja paloviinan valmistamisesta
• neuvo salpietarilatojen rakentamisesta
• neuvo salpietarin valmistamisesta
• kuinka koivunparkkia pit�� puun p��lt� poisotettaman
• neuvo pihan [s. v. pihka; toim. huom.] kokoamiseen ja hartsin valmistukseen
• lyhy neuvo j�rvi- ja suomalmin sulattamisesta

Ohjeita ruoan- ja juomanvalmistukseen:

• kehoitus ja neuvo kuinka maito siivollisesti k�ytett�m�n ja voi toimellisesti valmistettaman pit��
• tieto ja neuvo kuinka yhdest� tynnyrest� hyvist� maltahista taitaan saataa 560 eli 600 kannua hyv�� ja hyv�nmakuista juomaa
• neuvo ruoan valmistukseen j�k�l�st� ja sammalesta

Ohjeita (kulku)taudeista:

• neuvo kansalle rupulin (eli rokon) istuttamisesta [panento-rupuli eli vaksiini �rokote� otettiin Suomessa k�ytt��n noin v. 1800 ehk�isem��n vuotuista rokkoepidemiaa eli �lapsiruttoa�; istuttaa = rokottaa. TVS 11/1823]
• neuvo kansalle kulku- ja tarttuvaisten tautien est�misest� ja parantamisesta

Tapa- ja k�yt�sohjeita:

• neuvo hyvihin ja siivollisihin tapoin nuoruudelle (= nuorille)

Neuvoja ja ohjeita muistuttavia tekstej� ovat luettelot myyt�vist� kirjoista ja sairaaloissa kuolleista, ruokaj�rjestykset (esim. Vaasan lasaretissa yhden hengen viikoittainen ruokam��r�), p�yt�kirjat eli protokollat, politiikkaan liittyv�t kirjoitukset esim. herrainp�ivist� ja veroista, terveysohjeistus Konsti El�� Kauwwan  (TEKSTI 39) ja jopa "el�m�nbalsamin" lontoolaisen valmistajan mainos.

Jutut ja tarinat

Jutut eli historiat olivat aikansa uutisia � tosin painettaessa vanhentuneita � tai (urbaaneja) legendoja ja huhuja. Samaa kategoriaa edustivat monet Lizeliuksen Tieto-Sanomien uutiset (Uusia Sanomita -osassa). Uutisointia oli runsaasti Ruotsin sotien aikana 1700- luvun lopulla.

1700-luvun uutisten aiheita (ortografia modernistettu):

• Yksi merkillinen, suuri, per�t-ihmetelt�v� ja outo kala (1726)
• Juttu Ruotsin sotav�en voitosta Parkum�en tyk�n� Savon maasa (21.7.1789)
• Juttu armeijan lautan toimituksista ja voitosta Fredrikshaminan tyk�n� 15.5.1790
• Juttu Ruotsin sotav�en sis�llelankeemisesta vihollisen maahan, ja p��llekarkauksesta, niin my�s voitosta Valkialan tyk�n�
• Juttu tappeluksesta Ruotsin ja Ven�j�n Sk�rg�rdi-lauttain v�lill� Ruotsinsalmesa 9. ja 10.7.1790
• Juttu siit� kuningaspersoonan p��lle y�ll� 16 ja 17 p�iv�n v�lill� maaliskuusa 1792 tarkoitetusta murhasta
• Juttu -- siit� 29:st� p�iv�st� viimein-edesmennees� maaliskuusa [= kuninkaan kuolema; toim. huom.]
• Lyhy tieto syyst� ja johdatuksesta siihen kiitosjuhlaan, joka nyt kaksisataa ajastaikaa Upsalan kokouksesta 1593 juhlalisesti vietet��n

Tarinoiden aiheita (ortografia modernistettu):

• Totinen juttu siit�, surkiasta merih�d�n vaarasta, kuin --
• Ennustus silt� suuren viisaudens t�hden kuuluisalta ja ylistett�v�lt� eremitalta Martin Saatekilta
• Lyhyk�inen juttu, yhdest� k�yh�st� miehest� Joseph nimelt�
• Yksi huvittavainen ja kaunis juttu eli historia, yhdest� nuoresta paimenesta Floridor nimelt�
• Se h�d�lt� vaadittu y�ry�v�ri, eli juttu, yhdest� suutarista, joka - - p��tti tyk�n�ns ett� antaa h�nens ry�v�riksi
• Yksi lystillinen, totinen suloinen ja my�skin totuuden halkaisevainen historia siit� rikkaast ja anteliaast Hobergin �ij�st

Uskonnollisen kirjallisuuden vastapoolina k�ynnistyv�n maallisen kirjallisuuden, niin runouden kuin proosan, kestoaiheita olivat sota-aika, mm. isoviha, opettavaiset el�insadut, kansanperinne ja tavallaan raamatunkertomuksetkin uuteen asuun tulkittuina. Ns. talonpoikaisrunoilijat kuvasivat usein oman kyl�ns� tai l�hipiirins� kohtaloita ja toivat n�in detaljitietoa historiankirjoitukseen.

4.7 Vanhat genret uudella vuosisadalla

4.7.1 Uskonnollinen proosa

Painetun uskonnollisen kirjallisuuden sivum��r� oli 1700-luvullakin ylivoimainen muihin painotuotteisiin verrattuna. Nimekkeiden kirjo Pippingin luettelossa osoittaa kuitenkin, ett� eri tarkoituksiin kirjoitettiin yh� enemm�n muuta kuin uskonnollista teksti�: uskonnollista kirjallisuutta edustavien nimekkeiden m��r� on vain viidennes kaikista 1700-luvun nimekkeist�.

Edellisell� vuosisadalla jo kahteen kertaan painetun Raamatun tarkisti ja toimitti kahdesti (1758, 1776) sama Myn�m�en kirkkoherra Antti Lizelius, joka perusti ensimm�isen suomenkielisen sanomalehden,Suomenkieliset Tieto-Sanomat. Lizeliuksen toimitusty�n pohjalta syntyi my�s 1777 Tallinnassa painettu ns. R��velin Raamattu. V. 1783 ilmestyi viel� Kuwainen Biblia.

Jaakko Finnon, Hemminki Maskulaisen ja Olavi Elimaeuksen virsikirjat saivat v. 1701 jatkokseen Uuden Suomenkielisen Wirsi-Kirjan, ns. vanhan virsikirjan. Se ilmestyi kustantajina toimivien piispojen Johannes Gezelius vanhemman ja nuoremman kirjapainosta. Varsinaisten virsikirjojen lis�ksi pienpainatteina ilmestyi virsi�, veisuja sek� joulu- ja muita lauluja milloin yksi kerrallaan, milloin kuuden tai seitsem�n virren koosteena.

Vuosisadan loppupuolella vaikutti nelj�n miehen runoilijasuku � Abraham Achrenius, h�nen veljenpoikansa Simon ja Henrik sek� h�nen poikansa Antti. Her�nn�isyyteen liittyvien virsien ja muiden kirjoitusten lis�ksi Abr. Achrenius laati runon Lissabonin maanj�ristyksest� (1756), jonka h�n katsoi varoitukseksi ja opetukseksi syntiselle ihmiskunnalle. Taitavin suvun runoilijoista oli Kai Laitisen (1981) mukaan Henrik, joka sepitti kalevalamittaisia onnittelu- ja muistorunoja sek� talonpoikaislinjaa noudattavia riimirunoja. Henrik Achrenius muokkasi kalevalamittaisiksi runoiksi my�s el�insatuja (Caxi Nelj�tt� Kymmend� Satua, 1777).

Aapisista (ABC-kirjoista) ja katekismuksista otettiin runsaasti uusia painoksia. Useina versioina painettiin my�s hartaus- ja rukouskirjoja, raamatunkertomuksia (mm. Lasten-Biblia 1741) sek� rippilasten ohjeita ja kysymyksi�.

Uppsalan arkkipiispan Olaus Svebiliuksen toimittama Lutherin W�h� Catechismus p��si suomennettuna painosta 1746, mink� j�lkeen siit� otettiin lis�painoksia l�hes vuosittain.

Laajahkoja suomennoksia, joista ilmestyi paljon uusintapainoksia, olivat mm. Ahasver Fritschen tutkistelu- ja rukouskirjat (1732), Arthur Dentin Totisen K��ndymisen Harjoitus (1732), Richterin Armo J�rjestys Aututehen (1745) sek� Eric Pontoppidanin selitykset Lutherin katekismukseen (1771) ja Uskon-Speili (1776).

Isonvihan ja pikkuvihan vuoksi 1700-luvun alkupuoli oli Suomessa rauhatonta aikaa, mist� syyst� mm. saarnojen painaminen tyrehtyi. Niinp� Juhana Wegelius nuoremman kaksiosainen postilla Se Pyh� Ewangeliumillinen Walkeus Taiwallisesa Opisa ja Pyh�s� El�m�s� (1747, 1749) oli uskonnollisessa kirjallisuudessa merkkitapaus.

Ruotsalaisen Johan Philip Freseniuksen julkaisuja suomennettiin useita, niiden mukana otteita h�nen postillastaan: Rippi- Ja HERran Ehtollisen-Kirja (1763), postillaan perustuva saarna (1768), kooste julkaisuista nimell� Omantunnon Kysymyxet (1770) sek� "Ulosweto" Freseniuksen pastoraalikokouksista, aiheena mm. tanssi ja muut "synnilliset pelaamiset" (1771).

Saarnakirjallisuus alkoi vuosisadan lopulla elpy�. Painoon p��siv�t mm. seuraavat kirjoitukset:

• 1766 Paltamon kirkossa rukousp�iv�n� pidetty puolip�iv�saarna
• saarna Ruoveden uudessa kirkossa (1778)
• 1719 Leipzigissa pidetty, saksasta ruotsiin ja ruotsista suomeen k��nnetty saarna siit�, miten l�hisuku voi est�� "totista kristillisyytt�" (1779)
• kuninkaan hovisaarnaajan Anders Nohrborgin saarnojen suomennokset (kaksi saarnaa 1780 ja kolmen saarnan kooste 1789)
• Tukholmassa pidetyn saarnan suomennos Walapattoisten, Rikoxesta ja Rangaistuxesta (1782)
• saksasta suomennetut Samuel Laun kuusi saarnaa (1782)
• saarna L�ngelm�en kirkossa 2. joulup�iv�n� (1788; Borenius)
• puolip�iv�n saarna 3. adventtisunnuntaina 1774 (1791)

Vuosina 1780�1781 painettiin August Herman Francken (Frankin) kaksiosaisen postillan suomennos. Postillan tyyppinen oli my�s Christian Zieguererin kaksiosainen Jumalinen Tutkistelemus, jonka suomennos ilmestyi 1793. Mainittakoon my�s Abraham Frosteruksen 1779 painettu suomennos Thomas Wilcockin teoksesta Kallihit Hunajan-Pisarat Kalliosta Christuxesta. K��nn�s on tehty englannista saksaan, saksasta ruotsiin ja ruotsista suomeen.

4.7.2 Muu kirjallisuus

Edellisell� vuosisadalla harvalukuisiksi j��neet el�m�kerrat (personaliat), esipuheet, onnittelut, ilorunot ja valitusvirret, kirjeet ym. yleistyiv�t 1700-luvulla (ks. luku 3.4. tilap�isrunous). T�h�n kategoriaan kuuluu Pippingin luettelon 1700-luvun numeroista kymmenisen prosenttia (n. 150 nimekett�); n�ist� valtaosa on muistorunoja, onnentoivotuksia ja surunvalitteluja.

4.7.2.1 Personaliat

Ruumissaarnojen yhteyteen painettuja suomenkielisi� proosael�m�kertoja on 1600-luvulta vain kymmenkunta, 1700-luvulla niit� kertyy kolmisenkymment�. Kun personalioita on enemm�n, my�s niiss� muistettujen kirjo on suurempi: kuningashuoneen ja papinperheiden ohella on kirjoitettu naisten ja nuorukaisten el�m�kertoja. Runsaat puolet on silti kirkon palvelijoiden (rovasti, kirkkoherra, kappalainen) tai heid�n l�hisukunsa el�m�kertoja. (TEKSTI 46)

Proosamuotoisia el�m�kertoja ei ole 1700-luvulla suhteellisesti juuri enemp�� kuin 1600-luvulla, vaan muodissa ovat muistorunot. Personalioiden rakenne on samanlainen kuin 1600-luvulla (ks. 3.2. Ruumissaarnat). Kirjoituksista runsas kolmannes on TUOMAS RAGVALDINPOJAN k�sialaa. T�m�n proosaa ja runoja laatineen tuottoisan kyn�miehen kirjoitukset ovat runsaimmillaan vuosisadan loppupuolella, vuodesta 1760 l�htien.

Alla on listattu 1700-luvun proosamuotoista personaliagenre� edustavia julkaisuja kronologisessa j�rjestyksess� (ensin on mainittu kirjoittaja tai kirjoituksen otsikko, sitten vainaja). Huom. lyhenteet kh = kirkkoherra ja rov = rovasti.

• Oulun triviaalikoulun rehtori Ericus Wallenius 1706: Kajaanin rov ja Paltamon kh Johannes Cajanus
• Isaac Lithovius 1735: Lapuan kh Johannes Beckman
• Ilmolan kappalainen Thomas Stenb�ck 1750: Isonkyr�n kh Nicolaus Aemelaeus
• Carl Rein 1751: Ilmajoenkh Gabriel Pelelan
• Vainajan sisarenpoika J. J. Lindstr�m 1758: Uskelan rov ja kh Carl Melartopoeus
• Simon Achrenius 1758: Pietarsaaren ja Lappaj�rven pastori Thomas Wilckman
• Murheellisen is�n valitus 1758: opiskelija Andreas Wegelius
• Yst�v� Thomas Ragvaldinpoika 1760: Stina Mathiaksentyt�r
• Thomas Ragvaldinp. 1761: Johanna Henrikintyt�r (vanhempien toivomuksesta)
• Henrik H. Lyra 1762: Pieks�m�en kihlakunnan rov ja kh Paulus Krogius
• �Murhellisten Walitus-Wirsi� 1763: Maskun, Ruskon ja Vahdon rov ja kh Gustavus Pacchalenius Andreaksenpoika
• Thomas Ragvaldinp. 1763: lapsi Anders Daniel Forten (vanhempien toivomuksesta)
• Limingan rov ja kh Matthias Pazelius 1764: Oulun rov ja kh Johannes Wegelius
• Thomas Ragvaldinp. 1764: porvarin leski Brita Yrj�n�ntyt�r
• Thomas Ragvaldinp. 1764: kauppias Michael Nordstr�m
• Thomas Ragvaldinp. 1765: porvari Bertil Blomqvistin tyt�r Brita Lisa Blomqvist
• Euran rov ja kh Johan Laihiander 1768: Urjalan pit�j�n kh Jonas Mennanderin vaimo Maria Elisabeth Tolpo
• Kuningas Adolf Fredrikin "El�m�-Kiria" 1771, luettu hautajaisissa 30.7.1771 Riddarholmin kirkossa
• Thomas Stenb�ck 1771: Adolf Fredrikin ruumissaarna, joka pidettiin suomeksi ja ruotsiksi Brahen kaupungin ja Salon pit�j�n em�kirkossa 30.7.1771 [Pietari Brahe perusti Salon kaupungin, nyk. Saloinen, 1649. Pari vuotta my�hemmin Salon kaupunki ja pit�j� liitettiin Brahen perustamaan Kajaanin vapaaherrakuntaan, jonka nimeksi tuli Brahestad eli Raahe. Salo on yksi Pohjanmaan vanhoista em�pit�jist� ]
• Thomas Ragvaldinp. 1774: Tyrv��n pit�j�n Liuhalan kyl�n seurakunnan "opettaja" maisteri Abraham Wanochius
• Ruunulinnan (Kronoborg, nyk. Kurkijoki, entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa) rov ja kh Johannes Saxberg 1776: kreivit�r Anna Carlowna Woronzowa, synt. von Scawronski, keisarillisen majesteetin �ensim�inen Stats-Frouwa�.

Huom. J. F. Lagervallin Ruunulinna 1834 oli Shakespearen Macbethin ensimm�inen suomalaisversio

• Isonkyr�n rov ja kh Johannes Aejmelaeus 1779: Vaasan triviaalikoulun Con-Rector Jacob Wegelius
• Rov ja kh Henrik Poppius 1781: Mikkelia l��nin rov ja kh Henrik Wegelius
• Thomas Ragvaldinp. 1781: Loimijoen rov ja khGustaf Haartman
• Thomas Ragvaldinp. 1783: Piikki�n rov ja kh David Henrik Deutsch
• Thomas Ragvaldinp. 1785: karvialainen Anna Mikkelintyt�r
• Thomas Ragvaldinp. 1787: Uudenkirkon pit�j�n apulaiskappalainen Matthias Solenius

4.7.2.2 Tilap�isrunous

Tilap�isrunojen m��r� on 1700-luvulla suurempi ja niiden aiheet monipuolisempia kuin aiemmin (3.4 Tilap�isrunous). Pippingin luettelosta l�ytyy n. 150 t�t� genre� edustavaa suomenkielist� nimekett�, mink� lis�ksi ainakin kirjasuomennosten yhteyteen painettuja onnitteluja lienee j��nyt mainitsematta.

Tilap�isrunoista runsas kolmannes on muistorunoja eli virreksi tai runoksi kirjoitettuja personalioita; h��runoja on viitisentoista prosenttia. Muunlaisia onnitteluja tai valitteluja on loput eli noin puolet tilap�isrunoista.

Muistorunot

L�hes puolessa muistorunoista vainaja on rovasti tai kirkkoherra. Runsas nelj�nnes on kuninkaallisten henkil�iden muistorunoja ja yht� paljon on naisvainajille kirjoitettuja � rovastin leskest� postimestarin vaimoon ja lapsenmurhasta kuolemaan tuomittuun neitoseen. Joitakin runoja on kirjoitettu ammatinharjoittajien sek� lasten muistoksi.

Kirjoittajat ovat yleens� kirkkoherroja tai rovasteja, mutta tekij�n� on usein my�s sukulainen � is�, v�vy, poika � tai yst�v�, eik� tekij�� ole aina edes mainittu. Joukossa on useita el�m�kertojen vakiokirjoittajan Tuomas Ragvaldinpojan tuotoksia.

Esimerkkej� muistorunoista (sulkeissa mainittu vainajan nimi, jos se ei k�y runon nimest� ilmi, sek� runon kirjoittaja):

• Kuninkaan sisar Hedvig Sophia 1708
• "Surullisten Suomalaisten Parcu puheet" 1719 (vainaja Kaarle XII, tekij� rov ja kh Zacharias Lithovius)
• �Ilmajoen Asuwitten Walitukset" 1734 (rov ja kh Andreas Mennander, tekij� Carle Juhananpoika Pohjalainen)
• "J�lki muisto murhellinen Surust� sorretun syd�mmen" 1749 (Kangasalan rov ja kh Peter Wiidbohm, tekij� vainajan vaimon sisarenpoika Carl Friedrich Mollerius)
• "Juvan Miesten Walitus Runo" 1754 (Juvan rov ja kh Abraham Poppius)
• "K��nn� Caswos Culkewainen: Lue L�htest Lausuttawa, Mailla muilla mainittawa" 1755 (kuningas Adolph Friedrich, tekij� Johannes Arvidinpoika Rothovius)
• Talonpoika Matthias Remes 1757 (tekij� Iidensalmen ja Pielaveden rov ja kh Henric Helsingius)
• "Cunnia-Muisto muinaisen, Cauppamiehen Cuuluisimman" 1764 (kauppias Carl Fagerholm, tekij� K�lvi�nkh Martinus Peithzius)
• "Murhellinen Ero-Wirsi" 1764 (paimiolainen Helena Jacobintyt�r, joka mestattiin rangaistukseksi lapsensa murhasta, tekij� Thomas Ragvaldinpoika)
• Vanhempien toivomuksesta laadittu j�lkimuisto 1765 (Turun jalkav�en rykmentin komisariuksen Didrich Johan Schlyterin nelj� pient� lasta, tekij� Thomas Ragvaldinp.)
• "Orwolasten Lohdutus Wirsi, Cosca -- Cruunun Befallnings-Mannin Nicolaus Gyldeenin Kymmenen nuorta Lasta orwoixi j��m��n tulit�" 1766 (Abraham Achrenius)
• "Sordawalan Seurakunnan Walitus-Runo" 1768 (kappalainen Henric Passelberg)
• "Suru Runot Ijn Pit�j�n Kirkkoherran Erik Siriuxen ylitze" 1792 (tekij� Carl Jacob Frosterus)
• "Suomalaisten Alammaisimmat Walitus-Runot" 1792 (Kustaa III:n kuolema 29.3.1792)
• "Sen Surullisen Suomen Corkia Walitus" 1792 (Kustaa III:n kuolema, tekij� kh Jacob Ziden)
• "Yxi Surcuteldawa Walitus-Weisu" 1792 (Kustaa III:n kuolema)
• "Yxikertainen J�lkimuisto, El�m�st� ja Kuolemasta Itzest�ns�" 1793 (tekij� Thomas Ragvaldinp.)

H��runot

Onnitteluja h�ihin laativat sulhasen tai morsiamen yst�v�t ja sukulaiset, joskus my�s vihkiseurakunnan kirkkoherra. Usein runon tekij�� ei mainita. Ahkera personalioiden ja muistorunojen kirjoittaja Tuomas Ragvaldinpoika sepitti h��runoja porvarissulhasille. H�n sepitti h��runon my�s omiin h�ihins� v. 1765 (morsian oli Maria Johanneksentyt�r).

H��runoja laadittiin eri yhteiskuntaluokkien morsiuspareille, kirkonmiehille, akateemisille henkil�ille, sotilaille ja k�sity�l�isammattien edustajille. Sulhasia ovat mm. rykmentin kapteeni, rusthollari, akatemian professori, dosentti ja kirjanpainaja, kauppias, kirvesmies, kankuri ja koulun rehtori. (TEKSTI 45)

Esimerkkej� h��runoista. Ensin on mainittu runon kirjoittaja (jos t�m� on tiedossa) tai runon otsikko, sitten h��pari.

• Sulhasen yst�v�t ja maanmiehet 1717: kauppias Henrik Runger & Catharina Rischa (h��t pidettiin Tukholmassa)
• "KEscutuxet [/k�skytykset/ ] Carjallisten Naimisista Naittilasten, Pyh�st Awion ahusta, Suomen runoihin raketut" 1723: Messukyl�n kappalainen Andreas Kustaanpoika Lilius & Maria Indrenia
• Thomas Ragvaldinpoika 1764: kaupungin timmermanni [�puusepp�] Anders Erikinpoika & Maria Johanneksentyt�r
• Thomas Ragvaldinp. 1764: H�radsskrifware [�kihlakunnan kirjuri�] Johan Sanmark & Margareta Wialenius
• Thomas Ragvaldinp. 1764: kauppias Michael Olin & Maria Nyman
• Mart. Laurin. Pohjalainen 1764: Pohjanmaan rykmentin saarnaaja Bengt Zimmerman & Maria Mathesia
• Thomas Ragvaldinp. 1764: Tr�jyw�w�rin [�ryijyn t. peiton kutoja�] Ges�lli Fredrik Clostr�m & Maria Michelintyt�r
• Johan Frosterus, Sotkamon kh 1764: Turun akatemian professori Martinus Johannes Wallenius & Renata Frosterus
• Morsiamen veli Henrik Alan 1765: rusth�llari [�ratsutilallinen�] Michael Marcuksenpoika Impolasta & talontyt�r Margareta Michelintyt�r Pietil�st�
• Thomas Ragvaldinp. 1765: "Cuningallisen Academian Kirjan-Pr�nt�j� Johan Christopher Frenckel & Maria Lilja"
• Thomas Ragvaldinp. 1766: Onnea Ruotsin perint�ruhtinaalle Gustavukselle ja kruununprinsessa Sophia Magdalenalle h��p�iv�n�
• "Wapasucuiselle Herralle Capitainille Cuning:sen Maj:tin Lif-Dragona Regementist" 1770: Carl Adolph Granfeldt & Friederica Gr�nhagen
• 1770: Porin triviaalikoulun rehtori Fredrik Reinhard Brander & Margaretha Magdalena Pipping
• Carle Stenius 1775: "Naima-Runo, Capitainille Kuningallisen Sawon Jalkaw��n Regementist� Wapasukuiselle Herralle Herr Hans Wilhelm Stavekille Ja - - Neitzyt Henrietta Aganderille"
• J. J. Gabrielinpoika 1778: W�lttiw�w�li (f�ltv�bel �v��peli�) Carl Wilhelm Iwendorf (=Iwendorff) & Catharina Christina Lindestr�m (onnentoivotusta olivat pyyt�neet Lempil�n kartanon talonpojat lapsineen ja palkollisineen)
• Thomas Ragvaldinp. 1785: Marian kirkon seurakunnan apupappi Jacob Mennander & Maria Catharina Sj�stet
• 1792: Naantalin kaupungin veisaaja Carolus Birckman & Catharina Johanneksentyt�r

Onnittelut

Noin puolet painatteista on onnitteluja maisterin- tai tohtorinv�it�ksiin, jotka pidettiin yleens� Turun akatemiassa, joskus Upsalan yliopistossa. Kirjoittaja on usein opiskelutoveri, yst�v�, �maanmies� tai sukulainen; moni mainitsee olevansa pohjalainen tai Pohjanmaalta. (TEKSTI 44)

Onnittelujen nimikkeiss� on yleens� v�it�stilaisuuden puheenjohtajan (praes.= praeside, nom. praeses) samoin kuin ty�t� ohjanneen professorin nimi. Praeses on useassa v�it�ksess� Isaac Bj�rklund, Johannes Brovallius, Carl Fredrik Mennander, Pehr Kalm, Pehr Adrian Gadd tai Henrik Gabriel Porthan, kaikki tunnettuja professoreita.(ks. my�s 4.1 v�it�skirjoja)

Akateemisten tilaisuuksien ohella runoja on kirjoitettu kuningasperheelle kruunajaisiin, h�iden, syntym�p�iv�n, Suomen-matkan ja perillisen syntym�n johdosta. Joukossa on my�s muutama uudenvuodentoivotus sek� onnitteluja viransaannista.

Esimerkkej� onnitteluista � akateemiset opinn�ytteet (ensin on mainittu runon tekij� tai otsikko):

• Juhana Juhananpoika Pohjalainen �> Ericus Cajanus 1730 (praes. Isaac Bj�rklund)
• Michael Wanonius �> Jacob Garwolius 1732 (praes. Isaac Bj�rklund)
• Juhana Juhananpoika Haberfelt �> Michael Wanonius 1735 (praes. Isaac Bj�rklund)
• Andreas H. Lilius �> Andreas Lilius 1736 (praes. Andreas Pryss)
• Salomon Hannelius 1744 (praes. Johannes Brovallius) �> Hanneliuksen runo is�lleen Andreas Pietarinpojalle
• Erik Fortelius -> Andreas M. Carling 1748 (praes. Carl F. Mennander)
• Jacoppi Chydenius Pohjalainen -> Gabriel Gabr. Calamnius 1751 (praes. Petrus Ekerman)
• Jacob Ahlberg (lanko) -> Georgius Forsman 1753 (praes. Carl F. Mennander)
• Gabriel Gabr. Calamnius -> Israel Altan 1753 (praes. Carl F. Mennander)
• Gabriel Lagerbergh -> Matthias Pazelius 1754 (praes. Carl F. Mennander)
• O. Westzynthius Pohjalainen 1754 -> Pehr Kalmin ohjaamien Pohjanmaa-tutkimusten sarja
• Henrik Achrenius Pohjalainen -> Elias Nibling 1754 (praes. Jacobus Gadolin) "Terwe Poica Pohjan Maalda, Pohjan Poicasten parista!"
• Andreas Gi�s ja Christopher Herkepaeus H�m�l�inen -> David P. Starck 1757 (praes. Carolus Abr. Clewberg)
• �Onnen Toiwotus. Maan Miehellen` (yst�v�) -> Michael Mortin 1760 (praes. Pehr Kalm)
• Christfrid Ganander -> Esaias Wegelius 1763 (praes. Pehr Kalm)
• Andreas Petr. B�ckman �Auctorille ja Respondentille� 1765 (v�it�s Upsalassa) -> Carolus Petrus Wibom & Petrus Hartman
• Carl Sedenius (yst�v�) �Corkiast oppenelle Herralle Candidatille Ja Rackalle Maan-miehelleni� 1766 -> Joannes Haq. Lenaesius (praes. Joh. Bilmark)
• Christfrid Ganander �Riemu-Laulut Runoisissa�. H. G. Porthanin ohjaaman v�it�skirjasarjan De Po�si Fennica I-V (1766�1778) ensimm�inen osa
• Johan Helsingberg �Sawolainen� 1767 -> onnea kahdelle maanmiehelle, jotka puolustivat v�it�st��n suomen ja heprean sukulaisuudesta (Carolus Gustavus Weman & Benedictus Jac. Ignatius)
• Anders Tornudd Pohjalainen 1772 -> �Onnen Toiwotus, Korkiasti Oppinelle Herralle Candidatille Koska H�n [nim. Emmanuel Hypp�n ] -- toisen kerran, Turun Yli-Skoulusa, Oppenutten kanssa urhollisesti taisteli"

Onnitteluja kuningasperheelle (tekij� mainittu sulkeissa):

• "Sangen suuret Suomalaisten -- Toiwotuxet -- Drottningin ULRICAN ELEONORAN -- Cuningallisena Crunaus-Juhlana ja Woidellus p�iw�n�" (Zacharias Lithovius 1719)
• "Suomalaisten suosio-sanat -- Cosca -- Kuningas FRIDERICH -- Julkisest Woideltihin ja Crunattihin" (Zacharias Lithovius 1720)
• "Suomalaisten Siunauxet, Tuiki syd�n Toiwotukset" (C. Gananderin iloruno 1746, kun kruununprinssi Gustaf ja prinsessa Sofia Magdalena meniv�t naimisiin)
• "Riemu-Runo rackahainen, Onnen toiwotus totinen G�STALLE Ruotzin Waldacunnan Perind�-Ruhtinalle� syntym�p�iv�n� 13.1.1748 (Jeremias Wallen maanmiestens� puolesta)
• Onnea kruununprinssi Gustafille 22-vuotisp�iv�n� (Gabriel Gabr. Calamnius 1767)
• Kustaa III:n ja Sophia Magdalenan kruunajaiset (Carl Gustaf Weman; painettu H. G. Porthanin lehteen 20.5.1772)
• Onnea Kustaa III:lle kruunajaisp�iv�n� (Thomas Ragvaldinpoika 1772)
• "Onnen Toiwotus GY�ST�LLE Kolmannelle, Waeldaisansa Suomesa wuonna 1774 (Thomas Ragvaldinp.1774)
• Kiitos- ja iloveisu perint�prinssin Gustavus Adolphuksen syntym�n johdosta (Thomas Ragvaldinp. 1778)

Muita onnittelurunoja:

• "Cutzumus Yhdest� wiran paicasta nijn toiseen" (Nousiaisten kappalainen Johan Hoeckerdt siirtyess��n Lapin pit�j�st� Nousiaisiin 1763)
• "Uuden Wuoden Toiwotus, Caikille Korkiasti Oppeneille Herroille -- ynn� Hywin Cunnioitettawille Herroille ja Borgerskapille " (Henrik Alan 1774)
• Onnea Uudenkaupungin kirkkoherralle Ephraim H�ckertille viran ja onnistuneen valinnan johdosta (Thomas Ragvaldinp. 1777)
• Onnea paroni ja ritari Magnus Wilhelm Armfeltille h�nen tultuaan nimitetyksi maaherran virkaan (Thomas Ragvaldinp. 1782)
• Onnea Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalaiselle Bengt Jacob Ignatiukselle h�nen siirtyess��n kyseiseen virkaan (Thomas Ragvaldinp. 1785)

Riemurunot ja valitusvirret

Ohessa on valikoima eri tarkoituksiin laadituista, l�hinn� "yhteisist�" iloa tai surua ilmaisevista runotuotteista. Otsikkoon sis�ltyy yleens� tarvittava informaatio runon taustasta ja tarkoituksesta. Painovuosi, tarvittaessa my�s tekij�, on mainittu sulkeissa.

Ilo- ja riemurunoja:

• "Ilolaulu, Ylitzen Sen suloisen Woiton, cuin Jumala Caickiwaldias lahjoitti -- Cuning. CARLELLE XII. Narwan Caupungin alla -- Wuonna 1700" (1702)
• "Suomen Ilo-��ni, Ylitzen -- Woiton, Jolla se Caickiwaldias Jumala on -- Cuningam -- CARL XII. Narvan Tyk�n� -- Siunannut" (1702)
• "Suomalaisten Riemu Runo H�nen Cuningallisen Corkeudens -- CARLEN, Corkian Syndym�n Ylitze -- Wuonna 1748. Edestuotu Turun yli Coulusa Sin� 30 P�iw�n� Tammi Cuusa 1749. Carle Friedrichi Molleruxelda H�m�l�iseld�" (1749)
• "Koura w�h�, koottuja Riemu-Runoi, Siuna-Sanoi, Syw�st Suomen Syd�nden --." Tekij� Jonas Hartman sanoo k��nt�neens� runot ruotsiksi sen kunniaksi, ett� kuningas Adolf Fredrik palasi Tukholmaan Suomen-matkalta (Liten n�fwa, samlade Fr�gde-Runor, Stockholm 1752)
• "Suomalaiset Muisto-Runot, P. Ramatun Kirjain ylitze" (1760)
• "Sen Wiel� Wirhellisen Ilo-Weisu, Cosca h�n Jumalan Siunauxen woimalla Ja L�k�rin konstin awulla Parattin huulensa wirhest�" (Thomas Ragvaldinp. 1763)
• "Suomalaisten Siunauxet, Tuiki syd�n Toiwotuxet -- coska -- Kruunu-Prinssi GUSTAVI Annoi Itzens Awio-Lijttohon -- .SOPHIAn MAGDALENAn Canssa, Danmarkista --. Iloisimmis Ilo-Runois Edespandu -- CHRISTFRIED GANANDERilda" (1766)
• "Riemu Runo Suomalainen, Wirsi Weisattu Turussa� (Carl Gustaf Weman 1766). Aiheena on prinssi Gustafin ja Sofia Magdalenan avioliitto kuten Gananderinkin em. runossa. Kumpikin runo sek� useita puheita esitettiin Turun akatemian juhlassa 15.11.1766
• "Ilo-Weisu -- Printzi HENDRICHIn Tulon ylitze Turkuhun Preutzin Waldakunnasta -- Cocoonpandu Hendrich Alanilda� (1770)
• "Christillinen ja Syd�mmellinen Kijtos- ja Ilo-Weisu -- Kruunu Printzin Ja Perind� Ruhtinan GUSTAWUS ADOLPHUXEN Syndym�st� (Thomas Ragvaldinp. 1778)
• "Syd�mmellinen Kiitos ja riemu Riimi ja Laulu, Suomen saaren saadusta Ilo-sanomasta -- Perind� Prinsin ja Ruhtinaan CARLE GUSTAWUXEN Smolandin Hertuan Syndym�st�. -- kokonpandu yhdeld� heikolda ja halwalda Israelitild� [israeliitti 'juutalainen' ] 1782�
• "Alammaiset Ilo-Laulut, Meid�n Suuren Kuningame woitoin ylitz maalla ja merell� sis�ll� olewaisena wuona 1790. Sokioilda miehild� Mund Rudellild� ja L. E.� (1792)
• " J. A. [= Jeesuksen armo(a) ] Riemu-Laulu -- Meid�n kaikein Armollisimman Kuningamme GUSTAF ADOLPHIN Onnellisen Palamisen ylitze Turuun Kaupungiin 9.9.1796" (1797)
• "Yxi Ilon sanoman Weisu -- GUSTAF ADOLPHin Naimisesta -- Kokonpandu Kirjoittamattomalda Mieheld� -- endiseld� G�stgifvarilda Johannes Johannexenpojalda Junnilalda 1797" (1799)

Suru- ja valitusrunoja:

• "A. & L. Suru-Runot Suomalaiset, Waiwoista walittawaiset Poloisella Pohjan maalla, Ruotzin rannoilla, rajoilla, Wallan alla Wen�l�isen Witzan Herran hurscaimman, Kijruhulda kirjoitetut Muille muistoxi j�tetyt, N�m�t waiwat n�hneheld� Pohjan maalla poicaiselda. Wuonna 1720" (1734)
• "Walitus Wirsi, Suomen surkeudest, w�nein [/ven�in/ �Ven�jan t. ven�l�isten�] wallan alla -- 1720" (1735)
• "Sula Suomi kyyneleiss�, Itku parusta pakahdu! Koska kuoli Kuningasi, ADOLPHisi, armahasi �� (Carl Gustaf Weiman 1771)
• "Rautalammin Seuracunnan Walitus Runo -- Prowastin ja Kircoherran, Herr JOHANNES WECKMANNIN Cuoleman ylitze" (1771)
• "Winasta Walitus Wirsi Runo Raukan kuolemasta � Runot Kruunun Winan keitoxesta" (1777)
• "Yxi Walitettawa Wirsi, Koska Ihminen Helena Erikin Tyt�r Halikon Pit�j�st� Ulwos K�wi [= l�hti maailmasta, kuoli; ulosk�yd� (Prefiksiverbit, 23.1) Lapsen murhan t�hden" (1778)
• �Runot, Calajoen Pit�j�n Suurimman osan Rajan Suojelus, Mjesten luwattoman poijes tulon ylitze � 1789� (1790)
• "Yxi Surullinen Walitus-Wirsi, Nykyisest ja syndeimme t�hden, hywin ansaitusta Sodasta -- 1789 -- Yhden K�welew�isen ['kulkija, matkamies'] toimen kautta� (1792)

Veisut ja viisut

Tilap�isrunoja on vaikea sijoittaa tiukkoihin kategorioihin, kun kyseess� ei ole selv�sti akateeminen tai h��onnittelu. Virsi, laulu, veisu ja viisu kattavat laajan kirjon muisto- ja h��runoja sek� ilo- ja valitusvirsi�. Edell� esiteltyjen maallisten riemurunojen ja valitusvirsien ohella on aiheeltaan vaihtelevia kansanomaisia veisuja ja viisuja, joiden tekij� on voinut olla talonpoika tai muu kansanmies. Viisujen aiheet ilmenev�t oheisen luettelon nimikkeist�.

Esimerkkej� veisuista ja viisuista:

• "Yxi Wanha ja Uusi Ajan-Wiete, Lyhyk�isest yhten Weisun kokonpandu, ja juuri t�ll� hetkell� Ruotzista Suomexi k��tty (1734)
• "Yxi Historialinen Wirsi", aiheena ristiritari Pyh� Yrj�n� (1734)
• "Caxi Historialista Wirtt�" (1735)
• "Sen, wirhen ja ristin alla hamast lapsudesta ja nuorudesta, rasitetun Weisu, Sanct. Hendrikin l�hten terweyden nautitzemisen alla Wuonna 1759. parannuxen wuotella maatesa -- Thomas Ra [g ]valdin pojalda" (1760)
• "Yxi lystillinen ja caunis Rackauden Weisu, Joutilaisna h�tkin� [sic!] cocoonpandu Yhdeld� Racasdawaiselda Personalda" (1764)
• "Waroitus Wirsi" (Andreas Liwon ollessaan vankilassa henkirikoksen t�hden, 1770)
• "Christilliset Arcki-Wirret, Collmesa Osasa" (taustana Punkalaitumella hautoja vahingoittanut ukkonen; Thomas Ragvaldinp. 1774)
• "Leikarin-Wijsu, Joka hyp�tes Ringis� eli Tanssisa ilo-leikis� weisataan" (1784)
• "Kolme Naima-Wijsua" (1784)
• "Warpusen Weisu" (1785)
• "Yxi Uusi Iloinen Weisu Tupakista" (1787)
• "Wen�j�n Naima-Wijsu, Wen�j�n kjelell� ja Sijt� Suomexi tulkittu Runoixi" (1787)
• "Yxi Parannuxeen kehoitawainen Wirsi, Joka on kokonpandu Nykyisen Sodan ajalla" (1789)
• "Kaxi Kiitos Laulu Rauhan Edest�" (1790)
• "Wijsi Uutta Sangarin Weisua" (1792)
• "Yxi Weisu. Yhden Nuoren miehen kanssapuhe. H�nen Rakkan Morsiamensa tyg�� (1799)
• "Weisu. Kuningan ja Drottningin Kruunauxesta, yn� Printsin Syndym�st�; Lyhyk�ijsest ja yxinkertaisest kokonpandu Petter W�n�seld� Norrk�pingis� (1800)

4.8 Epilogi. Vanhasta kirjasuomesta nykysuomeen

Kirjasuomen puolentoista vuosisadan pituinen alkutaival Agricolasta 1600-luvun loppuun merkitsi suomen kirjallisen k�yt�n vakiintumista etenkin uskonnollisen proosan alalla. Raamatunsuomennokset ja saarnakirjallisuus loivat normin, joka vaikutti yhten�ist�v�sti niin ortografiaan kuin kielenk�ytt��n.

Muilla aloilla suomen kirjallinen k�ytt� oli paljon vaatimattomampaa: lakikielelt� puuttui painettu malli, harvaa poikkeusta lukuun ottamatta niin virsi- kuin muu runous polki paikallaan ja kielen tieteellinen tarkastelu oli aivan alullaan. N�iss� suhteissa kehitys p��si vauhtiin vasta 1700-luvulla. Lakikieli sai normittajakseen SAMUEL FORSEENIN 1759 painetun suomennoksen Ruotzin Waldacunnan Laki 1734, virsi- ja maallisen runouden alalla p��stiin huomattaviin saavutuksiin ja uudenlaisesta kielentutkimuksesta olivat todisteina BARTHOLDUS VHAELIN kielioppi Grammatica Fennica (1733) sek� tieteellisluonteiset sanakirjat, DANIEL JUSLENIUKSEN Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745) ja CHRISTFRID GANANDERIN k�sikirjoitukseksi j��nyt Nytt Finskt Lexicon (n�k�ispainos 1940).

Profaani kirjallisuus p��si vauhtiin 1700-luvulla muullakin kuin lakikielen alalla: almanakkoja, sanomalehtien edell�k�vij�it�, alettiin toimittaa vuodesta 1705 l�htien, ja vuonna 1776 ANTTI LIZELIUS julkaisi ensimm�ist� suomenkielist� sanomalehte� Suomenkieliset Tieto-Sanomat. My�s muunkielinen Suomen historiaa, kielt� ja kansanperinnett� koskeva kirjallisuus lis��ntyi. Mainittakoon vaikkapa GANANDERIN mytologiantutkimukset, Turun akatemian professorin ja rehtorin HENRIK GABRIEL PORTHANIN lukuisat v�it�skirjat ja muut painatteet sek� Lizeliuksen Tietosanomien esikuva, Porthanin Aurora -seuran aikakauslehti Tidningar Utgifne Af et S�llskap i �bo (1771-) ( � doria.fi ).

Kun vanhan kirjasuomen kausi p��ttyi murteiden taisteluun vuoden 1820 paikkeilla, kirjasuomella oli viel� edess��n pitk� taival. Vasta 1800-luvun grammaatikkojen, sanaseppien ja kielenhuoltajien ty� johti siihen, ett� varhaisnykysuomi (1820�70) vaihtui nykysuomeksi (1870-) ja suomesta tuli kaikilla yhteiskunnan aloilla k�ytett�v� kulttuurikieli

Kirjasuomen vuosisataiset harppaukset 1500�1900

• 1500-luku: kirjasuomi syntyi

• 1600-luku: ortografiaa kehitettiin ja suomen k�ytt� kirjallisiin tarkoituksiin vakiintui

• 1700-luku: ortografia kehittyi edelleen, suomen kielen tieteellinen tutkimus alkoi, samoin kansanperinteen keruu, ensimm�inen suomenkielinen sanomalehti ja uusia kirjallisuudenlajeja

• 1800-luku: ortografia vakiintui, muoto- ja lauseoppiin otettiin it�suomalaisia aineksia, kielen �korjaamistalkoot�, kaunokirjallisuuden synty