Joissain hieman pelottavissa kertomuksissa maahiset vaihtoivat ihmislapsen tilalle omia lapsiaan. Maahisen lapsesta eli vaihdokkaasta saattoi kasvaa rampa, vähäjärkinen tai sairas. Toisinaan vaihdokaslapsia kuvattiin syrjäytyneiksi, rumiksi ja hiljaisiksi. Samaan tapaan peikko saattoi vaihtaa oman lapsensa ihmislapsen tilalle. Omissa porukoissaan maahisten sanottiin kuitenkin olevan rauhaa rakastavia, järjestelmällisiä, siistejä ja sopuisia.
Maanväki saattoi myös sairastuttaa ihmisen. Maahan kaatuva saattoi suututtaa maanväen, jolloin se tartutti häneen sairauden, maan vihan. Myös itse sairautta voitiin nimittää sen aiheuttaneiden taikavoimien mukaan maahiseksi tai maanväeksi. Isona riskinä pidettiin myös kuuman veden kaatamista maahisten asuinsijoille, tai tarpeidensa tekemistä sinne.
Saamelaisissa uskomuksissa maahiset elivät nurinkäännetyssä maailmassa:
”Kuoleman valtakunnan ohella maanalaiseen todellisuuteen kuului myös erityinen ryhmä maan alla asuvia uskomusolentoja, jotka käsiteltiin kollektiiviseksi ryhmäksi. Nämä elivät ihmisten kaltaista elämää, joka poikkesi maanpäällisestä todellisuudesta siinä, että heidän maailmansa oli nurinkäännetty. Ihmisen maailman nähden kaikki oli ylösalaisin ja takaperoista. Saamelaiset tuntevat nämä nurinkäännetyn maailman olennot nimillä gufihtar tai ulda. Suomenkielisessä perinteessä olennoille on vakiintunut nimi maahinen.” - Lehto ry: Maahiset saamelaisessa mytologiassa
Takaperoisessa maahisten maailmassa jopa päivä ja yö ovat vaihtaneet paikkaa. Maahisten kerrottiin kuitenkin elävän monin tavoin samantyyppistä elämää kuin ihmiset. Maan alla maahiset harjoittivat samoja elinkeinoja kuin saamelaisetkin: paimensivat tuntureissa tai maan alla suuria porotokkia ja hoitivat erilaisia kotieläimiä. Maahiset olivat myös epätavallisen rikkaita saamelaisessa kertomusperinteessä. Niillä oli korea vaatetus ja runsaasti eläimiä.
Vanhojen saamelaiskertomusten mukaan maahiset pitivät vain sellaisista ihmisistä, joilla on musta tukka, jotka ovat rehellisiä ja osaavat puhutella maahisia niitä miellyttävällä tavalla. Saamelaiset ovat oppineet joikutaidon maahiselta, koska ne ovat oikein seppiä joikaamaan.
Ihmisen asumusta (kotaa) ei ollut hyvä rakentaa maahisten asuinsijan päälle. Jos niin oli käynyt ja maahiset eivät tästä tykänneet, ne häiritsivät uutterasti ihmisen unta. Aiheuttivat onnettomuuksia tai jopa tappoivat kotieläimiä, jollei asumusta ymmärretty tai suostuttu purkamaan väärästä paikasta. Joidenkin lähteiden mukaan saamelaisten kotia on vielä viime vuosina saatettu siirtää maahisten vuoksi.
Maahiset ovat voineet myös houkutella ihmisen maanalaiseen kammioonsa, jonne helposti unohtui ikiajoiksi. Toisinaan maahiset taas ilmestyivät maan päälle paimentamaan porotokkiaan. Näissä poroissa oli paljon pikimustia ja kirkkaanvalkoisia yksilöitä. Maahisten taikakarjaa saattoi ihminenkin saada itselleen heittämällä metalliesineen porotokan yli. Leuku tai kolikko antoi metallin taikavoiman, jonka avulla heittäjä sai itselleen kaikki ne porot, jotka jäivät lentävän esineen alle. Samalla maagisella tekniikalla lapinmiehet ovat yrittäneet heittää vangikseen maahisnaista, joka on ollut paitsi hekumallisen kaunis, myös petollinen.
Lähteet:
http://lehto-ry.org/maahiset.html
http://www.thuleia.com/haltijat.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maahinen
