Polla on jälleen identiteettikriisi kun hänen tulee aika valita itselleen seuraaja ja nousta itse laakson johtajaksi. Vastahakoinen seuraavan Lohikäärmesoturin etsintä keskeytyy, kun hänen täytyy lähteä pysäyttämään uutta uhkaa, "Kameleonttina" tunnettua muodonmuuttajaa, lyöttäytyen yhteen varastelevan ketun Zhenin kanssa.
Nonni, päivä on koittanut käydä läpi kauhistelemani Kung Fu Panda nelonen, josta olen ulissut jo ensimmäisen elokuvan arvostelusta lähtien. Heti ensimmäisenä sanon että se ei ollut läheskään niin paha kuin odotin.
Tarinassa on todella hyvät ainekset, ja muutama kohtaus onkin toteutettu hyvin, mutta juonen ja kohtausten pacing tuntuu varsinkin alussa huitelevan ties missä. Elokuvan alkumetrit muistuttavat myös hyvin paljon kolmannen elokuvan alkua, mutta tönkömmällä toteutuksella, ja tietysti pahalla déjà-vulla, kun tuntuu että eikö tämän tyyppinen juonikuvio ole käyty jo läpi.
Tykkään Zhenin hahmosta ja hänen ja Pon välisestä suhteesta; Po jonkun hahmon mentorina on todella kiva konsepti. Molemmista hahmoista yhdessä ja omillaan olisi silti voitu saada enemmänkin tunnetta irti. Pitäisin heistä myös vielä enemmän jos Po muuttuisi hahmona konkreettisemmin ja todella olisi viisas ja kokenut mentorihahmo silti omalla persoonallaan. Kuinka paljon aikaa ensimmäisestä elokuvasta on kulunut? viisi vuotta? kymmenen? Nojaisin mieluummin jälkimmäiseen ja toivoisin sen näkyvän kunnolla, tykkään nähdä hahmojen vanhenevan ja kasvavan jos vaikka joku elokuvasarja jatkuu vuosikausien ajan, itsekin olen kasvanut enemmän tai vähemmän (asiasta voi olla montaa mieltä) aikuiseksi Kung Fu Pandojen ilmestymisen aikana.
Itse asiassa jos näitä elokuvia on pakko tehdä edelleen niin voisiko fokuksen sitten siirtää täynnä potentiaalia olevaan Zheniin ja pitää Pon ja miksei Hurjan viisikonkin tätä tukevina viisaimpina supporting-hahmoina?
Hurjan viisikon jättäminen pelkästään cameoon lopputekstien aikana ja aiheesta vitsailu sattuu sieluun pikkuisen, vaikka sen ymmärtää (tämän elokuvan budjetti oli huomattavasti pienempi kuin muiden Kung Fu Pandojen, joten ei varmaan ollut varaa saada kaiken maailman Angelina Joliet ja Jackie Chanit tähän leffaan). Pon isät sentään ovat mukana ja tuovat kaiken leffan parhaan huumorin (seuraavaksi Mr. Ping ja Li Shan elokuva jonka juoni on se että nämä ovat vanha parsikunta puolentoista tunnin ajan).
Kameleontti voisi olla todella siisti pahis, ja onnistuukin vaikuttamaan sellaiselta yksittäisinä hetkinä, mutta on kokonaisuudessaan aika heikosti toteutettu. Ymmärrän mitä tämän taustatarinalla ja hahmolla mahdollisesti haettiin, mutta ne ovat asioita jotka pystyn vain yhdistämään mielessäni "itse ainakin tulkitsen tämän näin"-tyyliin kun istun alas ja alan miettiä asiaa, mikä ei ole mielestäni kovin onnistunutta kerrontaa. Ja vaikka kaikki mesoavat siitä miten vaarallinen ja voimakasvaltainen hän on, ei siitä katsojalle näytetä mitään kovin konkreettista. Kaupungin kyykyttäminen esimerkiksi muistuttaa vähän Lordi Shenin touhuja, mutta siinä missä Shen heti ensitöikseen tappoi jonkun hahmon, vastaavassa kohtauksessaan Kameleontti tönäsi jonkun alas portaita. Ui kauhee.
Muista pahiksista puheen ollen, heidän sisältämisestään elokuvaan (muuten kuin vain Kameleontin käyttäminä muotoina) tulee erittäin fanservice vibat. Tai Lung sentään tuntuu lisäävän jotain esiintymisellään, mutta Shen ja Kai vaan chillaavat taustalla (varmaan näidenkään ääninäyttelijöitä ei saatu leffaan, joten eivät voineet kanssakäydä Tai Lungin kanssa mitenkään, joten ei ollut edes hyvää fanserviceä. En mene siihen miten kummallista on että Shen esitetään jotenkin rauhan saaneena ja viisastuneena kaiken tekemänsä jälkeen ja että Kain henki on edelleen olemassa vaikka tämä räjähti edellisessä elokuvassa taivaan tuuliin).
Animaatio on laadukasta, juu, mutta välillä ehkä liiankin siloteltua. Kun elokuvassa kuvanlaatu on viimeisen päälle tarkka, ja jokaisen hiuskarvan pystyy laskemaan erikseen, niin siinä ammutaan itseä omaan jalkaan. Jos ottaa esimerkiksi cgi-eläimet live action elokuvissa; vaikka ne ovatkin kuinka huolella tehtyjä modeleita, eivät ne näytä luontevilta tai orgaanisilta.
Elokuvasarjalle tyypillistä, tuhat kertaa ylistämääni 2d-animaation lisäämistä mukaan on myös aivan minimaalisesti, flashback-kohtausten tyylistä tuli sen sijaan mieleen Disneyn Wish (en tykkää).
Zhenin designista saisi moitteettoman pienellä tweakkauksella, ja Kameleontin design on todella siisti, mutta moni muu hahmo näyttää hyvin geneeriseltä ja siltä kuin voisi olla mistä tahansa animaatioleffasta, siinä missä Kung Fu Panda hahmojen designit ovat aina olleet vahvasti oman tyylisiä.
Tuntuu että tästä leffasta alkaa uupua elokuvasarjalle uniikki ja ominainen tyyli hahmodesigneissa sekä animaation tyylittelyssä. Taistelu-ja toimintakohtaukset on sentään yhä toteutettu hienosti.
Jos jostain ei voi valittaa, niin soundtrackista. En tiedä mistä syntyi idea tehdä Kung Fu Panda - soundtrack versio Ozzy Osbournen Crazy Trainista, mutta lisää tällaista, kiitos. Paras bängeri koko leffassa.
Pyörittelin arvosanaa päässäni pitkään kirjoittaessani, päädyin lopulta kolmoseen. Erittäin "mixed bag" elokuva; parempi kuin odotin, varsinkin kun ottaa huomioon mitkä jäätävät katastrofin ainekset tässä oli, mutta toisaalta tässä olisi ollut ainekset myös paljon parempaankin. Tämä olisi voinut olla eeppinen päätös tarinalle, mutta olikin aika keskinkertainen kokonaisuus ja valitettavasti tuskin jää viimeiseksi Kung Fu Panda-elokuvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti