Ja nyt hiljaisuus

 

Ihminen ei voi valita vanhempiaan, mutta suhteensa vanhempiinsa ja heidän maailmaansa hän voi osaltaan ratkaista. Thomas, Klaus, Peter ja Marion Brasch syntyivät Itävallasta Lontoon kautta DDR:ään päätyneeseen perheeseen. Heidän vanhempansa pakenivat juutalaisvainoa Lontooseen ja II maailmansodan jälkeen siirtyivät Saksaaan. Isä Horst Brasch, juutalainen, oli kääntynyt ensin katolilaiseksi ja sittemmin hylkäsi kommunistina uskonnon, oli lojaali uuden isänmaansa puolue-eliitin jäsen ja eteni poliittisella urallaan aina DDR:n apulaiskultuuriministeriksi saakka. Hänen lapsensa valitsivat suhtautumisensa isänmaahansa toisin.  Heille ei lojaalisuus vallanpitäjille ollut ensimmäinen ohje vaan kriittisyys ja pyrkimys rakentaa DDR:stä liberaali sosialistinen valtio. Thomas Brasch  (1945-2001), lapsista vanhin, joutui isänsä ilmiantamana vankilaan vuoden 1968 Tsekkoslovakian miehityksen vastustajana ja siirtyi sittemmin 1976 länteen, Länsi-Berliiniin. Hän menestyi elokuva- ja kirjailijan urallaan, mutta ei sopetunut myöskään kapitalistiseen järjestelmään. Nuoremmat veljet kipuilivat omilla tavoillaan DDR:ssä.

Isä Horst kuoli vuonna 1989 vain hieman ennen muurin murtumista. Lähimpänä isäänsä oli nuorin, 1961 syntynyt tytär Marion. Hän liittyi jopa puolueeseen, vaikkakin erosi siitä joitain kuukausia ennen valtion lopullista romahtamista.

Marion Brasch on kirjoittanut perheensä tarinan muisteluksi. Poliittisen eliitin lapsena hänellä oli mahdollisuuksia myös Itä-Saksassa. Hän matkusti 19-vuotiaana Unkariin, sittemmin myös tapaamaan isoäitinsä sukua Lontooseen ja aivan muurin murtumisen aikaan hän sai viisumin, jolla käydä Länsi-Berliinissä ja vierailipa hän Yhdysvalloissakin. Ensin tavallisen duunarin töissä, sitten radiotoimittajana ja nyttemmin kirjailijana hänellä oli näkymä DDR:n yhteiskuntaan. Kirjassaan hän ei kuitenkaan analysoi tai tee räväköitä paljastuksia elämänmenosta, hallinnosta tai kanssakulkijoistaan, vaan kertoo omista tuntemuksistaan ja valinnoistaa. Teksti on sujuvaa. Vaikka hänen elämänsä on edennyt värikkäästi, vaihtelevasti ja historian murroksissa, jollain tavalla kuva jää valjuksi kuin kirjan kannen kuvitus. Teksti on kyllä kiinnostava, mutta tuntuu, että kaikesta raadollisuudestaan huolimatta terävimmät kulmat ja käänteet on pyöristetty. Ja varmaan hänellä on ollut tarve nähdä omat valintansa hieman softattuna tai suodatettuna. Hän ei ripottele tuhkaa päälleen, mutta ei myöskään pyri valkopesuun. Konstailematon esitystapa on lopulta sympaattinen, vaikka kanokirjallisena esityksenä ei sen kummempi olekaan. Marion Braschin kirja ei ymmärrettävästi ole verratavissa Thomas Mannin Buddenbrookiin, mutta aineksia tämän perheen tarinassa on tai olisi kylliksi valaisemaan koko 1900-luvun historiaa. 

YLE areenassa on kiinnostava ja loistavasti toteutettu  draamadokumentti "Rakas Thomas"  Marionin veljen Thomas Braschin elämänvaiheista. Marion Braschin kirjassa on monin paikoin samoja yksityiskohtia kuin elokuvassakin. Näihin tutustumalla saa kiinnostavan näkökulman DDR:n tapahtumiin 1960-luvulta aina 1990-luvun alkuun.

Brasch, Marion, Ja nyt hiljaisuus, suom. Arja Rinnekangas, Lurra  Editions, Helsinki 2014. Ap. Ab jetzt ist Ruhe. Roman meiner fabelhaften Familie. Frankfurt am Main 2012