Me Naiset julkaisee uudelleen kiinnostavimpia juttujaan. Tämä on yksi niistä.
Milloin viimeksi kuljit kodin ulkopuolella ilman rintaliivejä? Oletko liihotellut tissit vapaudessa koko kesän vai liimautuivatko liivit yllesi jo vuosikymmeniä sitten?
Kuulun jälkimmäiseen tissiliivityyppiin: olen käyttänyt rintsikoita päivittäin melkein 20 vuotta.
Monen muun millenniaalin tavoin kasvoin teini-iässä siihen ajatukseen, että liivit ovat osa asua. En muista, että kukaan olisi kehottanut minua käyttämään rintsikoita. Harjoitusliivit vain hankittiin yläasteen kynnyksellä, kun rinnat alkoivat kasvaa.
”Rintsikat tuntuvat vähän rasittavilta, ja oikeankokoisinakin niiden olemassaolon aistii.
Vaikka rintsikat ovat aina olleet, on ollut myös toive niiden näkymättömyydestä. Minuun ja ikätovereihini on iskostunut ajatus, että liivien olkainten ja selkäosan näkyminen on mautonta. Parikymppisenä käytin biletopin kanssa kanafileiksi kutsuttuja, ihonvärisiä takaosattomia silikoniliivejä. Viimeksi tänä kesänä hankin rintsikan olkaimiin lisäosan, jolla saisin pidettyä painijanselkäisissä topeissa liivien olkaimet piilossa. Klipsi painaa selkää ja ponnahtaa pois, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan.
Nyt olen 32-vuotias, ja rintsikat ovat pelastusliivini. Liiveihin pakattuina rinnat eivät riipu, vaan pomppivat ryhdikkäästi menossa mukana. Olo on itsevarma, puettu, kannateltu. Samalla rintsikat tuntuvat vähän rasittavilta, ja oikeankokoisinakin niiden olemassaolon aistii.
Rintaliivien käytölle ei ole terveydellisiä perusteita. Minulla liivien käyttö liittyy tottumuksen lisäksi myös kompleksiseen kehosuhteeseen. Rintani ovat hieman raskaat, mutta eivät kuitenkaan suuret. Kuppikokoni on vaihdellut B:n ja C:n välillä. Rintojani ei varmaankaan voisi kutsua terhakoiksi, vaan ennemminkin ajattelen niitä vähän väsähtäneinä pussukoina. Takana on kaksi raskautta ja imetyskierrosta, minkä vuoksi rintojeni iho on venynyt ja niistä on tullut entistäkin raskaammat.
”Minkäs sitä nainen tisseilleen voi.
Rintani ovat aina tuntuneet kehoni kipupisteeltä, enkä ole koskaan ollut niistä ylpeä.
Useimpina päivinä rintojeni ulkonäkö on minulle aivan toissijaista, mutta kaipaan toisinaan tunnetta siitä, että rintani tuntuisivat omasta mielestäni kauniilta. Tämän myöntäminen turhauttaa, koska miksi minun pitäisi ajatella tisseistäni yhtään mitään! Minkäs sitä nainen tisseilleen voi – ellei halua mennä plastiikkakirurgin pakeille. Minä en halua, uskalla enkä raaski.
Rintsikattomuus on supermuodikasta
Rintaliivittömyys on nyt muodikkaampaa kuin kenties koskaan. Sitä ovat siivittäneet sekä koronapandemian tuoma kotoilu ja mukavuudenhalu että monet liivittöminä näyttäytyvät julkkikset.
Instagram-feedissäni muotivaikuttaja Alexa Dagmarilla on yllään valkoinen ribbitoppi, jonka alla ei ole rintsikoita. Trendikäs asu henkii huolettomuutta ja seksikkyyttä. Toisessa kuvassa sirorintaisella brittivaikuttajalla on naruolkaiminen satiinimekko, jonka läpi nöpöttävät nännit.
”Tuntuu, että rintsikattomuus sopii vain pyöreä- ja pienirintaisille.
Rintsikattomat tyylit aiheuttavat kateudenpistoksia. Vaikka kuinka haluaisin kokeilla samaa tyyliä, en pysty olemaan ilman rintsikoita.
Tuntuu, että rintsikattomuus sopii vain pyöreä- ja pienirintaisille. Arvelen, että keski- ja suuririntaisille, riippuvatissisille tai isonännisille rintsikoitta kulkeminen tarkoittaisi lisää tarpeettomia katseita – pahimmassa tapauksessa häiriköintiä, kommentteja tai kosketteluakin.
Nykyiset parikymppiset eivät tunnista pelkoa samalla tapaa: moni nuori naisoletettu käyttää rintsikoita vain halutessaan. Brittilehti Telegraph on nostanut Z-sukupolven liivittömyyden ilmiöksi. Juttuun haastatellut nuoret naiset kertovat, ettei liivien heivaamiseen ole poliittista syytä. Heistä asu saattaa vain näyttää ja tuntua paremmalta ilman liivejä, eivätkä he koe tarvetta muovautua naiseuden tiettyyn muottiin. Verrattoman upeaa!
Myös muotinäytöksissä ja punaisella matolla rinnat vilkkuvat vaatteiden alta. Muun muassa mallit Bella Hadid, Kendall Jenner ja Hailey Bieber sekä näyttelijät Lily-Rose Depp ja Florence Pugh näyttäytyvät usein liiveittä.
”Voisiko elämä ilman rintaliivejä olla vapauttavaa, rentoa ja tyylikästäkin?
Ja mitä isot muotitalot edellä, sitä ketjut perässä. Vaatekauppojen tarjonta pullistelee asuja, joissa rintsikat olisivat liikaa: selän paljastavia mekkoja, tuubitoppeja ja syvään uurrettuja kaula-aukkoja.
Rintsikat ovat rasittavia, ongelmallisia, kalliita, riippuvuutta aiheuttavia ja turhankin tärkeitä.
Voisiko elämä ilman rintaliivejä olla vapauttavaa, rentoa ja tyylikästäkin? Päätin kokeilla liivitöntä elämää viikon ajan.
Päivä 1: Vaatekriisi ja puristeluja
Huomaan heti, että rintsikat ovat yhtä vahva osa aamurutiiniani kuin kahvikupillinen: Liivit tuovat skarppiutta ja tunteen siitä, että päivä voi alkaa.
Kokeiluni tympii. Mitä ihmettä voin laittaa päälle? En halua, että rinnat erottuvat asustani ensimmäisenä. Käytän usein tyköistuvia t-paitoja ja toppeja, mutta en koskaan ilman rintaliivejä. Tuntuu, että ilman liivejä rinnat erottuvat tiukoissa topeissa liian selkeästi, nännit nöpöttävät ja rintojen muoto ja paikka ovat liian esillä.
Tuntuu, että juuri tiukan topin kanssa liivittömyys näyttää monien kohdalla luonnolliselta ja jotenkin seksikkäältä. Minun rintani näyttävät ryhdittömiltä, sulavilta lumipalloilta. Onpa rumia ajatuksia omasta kehosta!
Ensimmäisenä päivänä valitsen ylle jotain turvallista.
Huomaan kiinnittäväni katseen sellaisiin vaatteisiin, joissa rinnat jäävät peittoon vaatteen mallin tai kuosin ansiosta. Löydän vaatteen, jota en ole käyttänyt koko kesänä: off shoulder -haalarin, jossa on röyhelö koko rintamuksen leveydeltä. Rinnat jäävät sen alle piiloon. Silti olo on napakka, sillä röyhelön alla on rintojen kohdalta istuva kangas. Yleensä käytän vaatetta olkaimettomien liivien kanssa, mutta liivittömänä asu onkin paljon mukavampi yllä.
”Ihmeekseni en ole miettinyt muiden katseita.
Asussa on mukava olla koko päivän. Vietän kesälomapäivää lasten kanssa leikkipuistoissa ja rannalla. Olo mukava, ei hiostava, kuten pelkäsin.
Illalla huomaan, etten ole päivän aikana miettinyt muiden naisten liivittömyyttä kertaakaan. Ihmeekseni en ole miettinyt myöskään muiden katseita. Se kertonee siitä, että kukaan ei ole katsonut saati kommentoinut rintamustani lainkaan.
Huomaan myös, että kotona mieheni puristelee rintojani tavanomaista useammin. Hän tietysti tietää kokeilustani, ja varmaankin haluaa siitä osansa. Tietysti se tuntuu kivalta, eikä yhtään häiritsevältä – onhan kyseessä oma mieheni.
Päivä 2: Pientä palelua ja puhetta tisseistä
Mietin taas vaatekaapilla, missä vaatteissa rintojen muoto ei erotu selvästi. Valitsen pystyraitaisen Marimekon mekon, jossa on vyötäröllä narukiristys. Mekon miehusta jää väljäksi ja rinnat heiluvat mekon alla vapaina.
Mekon vyötärö on tiukka, ja katse kiinnittyy ennemmin siihen sekä näyttävään kuosiin kuin vapaina oleileviin rintoihin.
Tämäkin mekko ollut koko kesän käyttämättä. Liivien kanssa suosin tiukempia paitoja, mutta ilman liivejä alankin käyttää vaatekaappini saldoa, johon lukeutuu paljon kuoseja ja värejä – aika hauskaa!
Päivällä alan palella mekossa. Huomaan rintaliivien toimivan myös lämmikkeinä – se lienee alusvaatteiden perusideakin. Havainto naurattaa, koska olen aiemmin ajatellut rintsikoiden käyttöä vain esteettisistä syistä. Palelevatkohan rinnat muuta ihoa herkemmin?
Iltapäivästä lähden perheen kanssa Linnanmäelle. Nolottaa myöntää, mutta päädyn huijaamaan kokeilussa ja puen rintaliivit. T-paita ja housut ovat helppo huvipuistoasu, ja pelkään, että taaperon perässä juostessa otteeni jotenkin kirpoaa herkemmin, jos en tunne oloani skarpiksi. Huono tekosyy, ehkä. Todellisuudessa taidan jännittää ihmismassojen katseita, vaikka ne eivät välttämättä kohdistuisikaan rintoihini. Sallin jännityksen itselleni.
Illalla vaihdan liivit pois heti kotiin saapuessani. Olo on ihana.
”Välttelen yhä liivittömyyttä tiukoissa trikoopaidoissa, joissa nännit erottuvat selvästi.
Päivän päätteeksi vaihdan ääniviestejä liivittömänä kesäisin kulkevan ystäväni Lillin kanssa. Hän todennut saman kuin minä: liivittömyys lisää kivojen vaatteiden käyttöä.
– Minusta tuntuu vapaalta kulkea ilman liivejä! Toisaalta muiden katseet vähän ahdistavat, etenkin jos nännit nöpöttävät vähän palellessa, Lilli sanoo.
Pohdimme, miten paljon muiden katseet oikeastaan vaikuttavat päätökseen käyttää rintaliivejä.
Itse välttelen yhä liivittömyyttä tiukoissa trikoopaidoissa, joissa nännit erottuvat selvästi. Hävettää myöntää, että ajattelen lookin sopivan vain pienirintaisille tai mallin mitat täyttäville, joiden rinnat nöpöttävät seksikkäästi.
Tekee mieli ravistella tätä ajatusmallia ja kokeilla tiukkaa toppia ilman liivejä. Kaikki tissit ovat sallittuja!
Tartun myös sanastoon, jota ystäväni kanssa käytämme rinnoista. Hän puhuu rinnoistaan ketunkorvina ja teepusseina. Ensin minua naurattaa sanailu, mutta lopulta se harmittaa. Puhun itsekin rinnoistani aika rumasti, ja uskon sen vaikuttavan siihen, että päädyn aina pukemaan liivit niiden peitoksi. Päätän kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, miten puhun rinnoistani ystävien kesken – en vain siihen, mitä niiden päälle puen.
3. Päivä: Rintaraivoa
Valitsen taas asun, jossa rintojen muoto ei erotu, mutta rinnat tuntuvat napakoilta tiukan miehustan vuoksi. Ylleni päätyy kuviollinen haalari, jota en myöskään ole käyttänyt koko kesänä. Tässäkään asussa liivittömyyttä ei huomaa tai tunne.
Päivällä huomaan, että rintani saattavat pilkahtaa kumarrellessani tai sivulta. Yllätyn, ettei se oikeastaan haittaa! En tunne häpeää, jos rinnasta pilkahtaa ihoa, mutta rinnan muodon erottuminen kankaan päältä kainostuttaa. Taidan olla epävarmin rintojeni muodosta, en niinkään niiden kokonaisulkonäöstä.
Alan pohtia syvemmin suhdettani rintoihin. Olen tavallaan tosi sinut niiden kanssa. Olen imettänyt kaksi lasta ja tottunut siihen, miltä rintani näyttävät. En muutenkaan pelkää alastomuutta tai häpeile vaikkapa selluliittia.
”Minua alkaa todella ärsyttää kapea naiskuva, jonka parissa olen kasvanut ja elän edelleen.
Miksi sitten olen niin tarkka siitä, että rinnat ovat paketissa varsinkin tiukkojen yläosien kanssa? Kenties siksi, että olen kasvanut keskellä kuvastoa, jossa rinnat ovat aina pyöreät, kiinteät ja sopusuhtaiset. Barbien terhakat, nännittömän rinnat tulivat tutuiksi jo lapsuuden leikeissä. Nuoruudessa musiikkivideoilla ja lehtien sivuilla näkyi pääosin laihoja, pyöreärintaisia julkkiksia. Olen tavoittanut itse vastaavan ulkonäön ainoastaan hyvin istuvien rintaliivien avulla, jos silloinkaan.
Missäpä olisin edes voinut nähdä monenlaisia rintoja? Uimahalleissa, ehkä – jos olisin tohtinut katsella niitä.
Minua alkaa todella ärsyttää kapea naiskuva, jonka parissa olen kasvanut ja elän edelleen. On rasittavaa, että pyöreät ja terhakat rinnat ovat minustakin seksikkäämmät ja näyttävät kivoimmilta liivittöminä. En saisi vastaavia ilman plastiikkakirurgisia operaatioita.
Tunnen oloni uhmakkaaksi ja päätän kokeilla pelkäämääni tiukka toppia mahdollisimman pian.
Päivä 4: Reissussa rähjääntyneen rintsikat
Eilisen uhmakkuus katoaa vaatekaapilla. Tuntuu, että liivittömänä näytän ryhdittömältä, en huolettomalta. Lamaannuttaa, etten tänäänkään saisi laittaa liivejä. Kaipaan niiden tuomaa skarppia fiilistä.
Olen viikonlopun reissussa ja päätän pakata liivit varalta mukaan. Varautuminen nolottaa, olenhan sitoutunut kokeiluun.
Tänään jätän liivit pukematta. Valitsen saman mekon kuin kokeilun toisena päivänä. Mekossa on hyvä ja skarppi olo, kivaa!
”Rinnat näyttävät suosikkipaitani alla erityisen roikkuvilta, ja se harmittaa.
Päivällä sadekuuro kastelee yllättäen, ja mekko pitää laittaa kuivumaan. Joudun turvautumaan pelkäämääni valkoiseen, väljään t-paitaan, jossa rinnat näkyvät mielestäni liian selvästi ilman liivejä. En tunne olevani valmis liivittömyyteen tässä vaatteessa, vaikka kotona pakatessa luulin olevani. Rinnat näyttävät suosikkipaitani alla erityisen roikkuvilta, ja se harmittaa.
En jaksa pohtia kompleksiani kesälomareissulla, vaan pukeudun illaksi t-paitaan ja liiveihin. Huijaan jo toisen kerran. Onpas tämä vaikeaa.
Päivä 5: Vihdoinkin tiukassa topissa
Olen edelleen reissussa, ja puen saman haalarin kuin toissa päivänä. En mieti liivittömyyttä päivän aikana muuten kuin uimarannalla pukukopissa: on kivaa, että on yksi vaatekappale vähemmän riisuttavana.
Illalla palaan kotiin ja tunnustelen liivittömyyttä valkoisen perustopin kanssa. Otan itsestäni kuvia ja huomaan, että nännien tummuus näkyy hieman vaalean kankaan läpi. Toppi tuntuu kuitenkin paljon paremmalta kuin ajattelin. Se on niin napakka, että rinnat pysyvät paikoillaan. Tämähän on aika nätti!
En lähde topissa vielä ulos, mutta harkitsen sitä. Yhdistän topin leopardihameeseen, joka kiinnittää katseen.
Päivä 6: Lisää itsevarmuutta
Aloitan aamun juoksulenkillä. Tiedän, että tässä kohtaa en voi joustaa: en voi lähteä kovan intensiteetin treeniin ilman liivejä. Rinnat hölskyvät liikaa ja kipeytyvät. Pujahdan juoksuliiveihin, jotka tuntuvat liivittömien päivien jälkeen ihanan napakoilta.
”On ihana oivaltaa, että ryhdikkyys tulee liikunnastakin.
Lenkin jälkeisessä endorfiiniryöpyssä kokeilen pukea päälleni valkoisen ribbitoppin. Olo on todella raikas ja keveä. Juoksulenkki on tehnyt henkisesti ja fyysisesti hyvän olon, ja kannattelen itseäni ryhdikkäästi jo senkin ansiosta.
On ihana oivaltaa, että ryhdikkyys tulee liikunnastakin. Treenin ansiosta muistan, että keho pystyy moneen rutistukseen. Tänään kannan liivittömät rintani ylpeydellä.
Päivä 7: Viikon paras havainto
Huh, viimeinen päivä liivittömyyttä huojentaa. Siitä riemusta puen ylleni saman valkoisen ribbitopin. Yllätyksekseni toppi ei ole eilisen jäljiltä löystynyt, eikä olo rintamuksessa tunnu liian väljällä.
Vietän aamupäivän rannalla, missä ilman liivejä oleilu tuntuu rennolta. Päivä on kolea, joten sidon harteille villapuseron. Paidan hihat roikkuvat vähän rintojen peittona. Se lämmittää ja suojaa katseilta.
Rannalla muut eivät kiinnitä rintoihini huomiota, ja olen lopulta rentona rintsikoitta. Ei kukaan ehdi keskittyä muuhun kuin omien lapsiensa vahtimiseen tai oman kroppansa paistattelemiseen.
”En todellakaan mieti muiden vartaloita tai alusvaatteita, vaikka tyylejä ihastelenkin.
Iltapäivällä lähden keskustaan pyörällä. Puen ylleni jo hyväksi havaitsemani Marimekon mekon. Pyöräillessäni mukulakivikadulla rinnat pomppivat ikävästi, suorastaan läiskyvät ihoa vasten. Tunne on inhottava ja kaipaan liivejä kiihkeämmin kuin koskaan. Pyöräilyreissuille puen jatkossa vähintäänkin urheiluliivit.
Keskustassa en juuri kiinnitä huomiota muiden liivittömyyteen. Unohdan sen, vaikka minun piti tällä viikolla muistaa tarkkailla ihmisten rintsikattomuutta. Toisaalta havainto on koko viikon tyydyttävin: en todellakaan mieti muiden vartaloita tai alusvaatteita, vaikka tyylejä ihastelenkin. Ei tyylikkyys olekaan lainkaan kiinni rintaliiveistä.
Mitä kokeilusta jäi käteen?
Viikon kokeilu oli haastava – huijasinkin kahdesti. Annan sen anteeksi itselleni.
Havainnot olivat palkitsevia: Onnistuin löytämään omasta vaatekaapistani jo unohtuneita vaatteita, jotka toimivat kivasti ilman liivejäkin. Kun oikea vaate löytyi, olo oli rintsikattomuudesta huolimatta huoliteltu. Olin onnellinen myös siitä, ettei ryhdikäs ja itsevarma olo ollut yksinomaan rintsikoista kiinni – sain saman tunteen liikunnasta ja hyvin istuvasta lempitopista.
”Uskon, ettei liivittömänä kulkeminen olisi niin helppoa, jos minulla olisi todella suuret rinnat tai isot nännit.
Viikon aikana kukaan miestäni lukuun ottamatta ei tuntunut kiinnittävän huomiota liivittömyyteeni. Rintamukseni ei saanut osakseen pitkittyneitä katseita saati kommentteja. Toisaalta uskon, ettei liivittömänä kulkeminen olisi niin helppoa, jos minulla olisi todella suuret rinnat tai isot nännit. Silloin rinnoista ja niiden ulkonäöstä saattaisi olla vielä itsetietoisempi, varsinkin, jos niistä saisi epätoivottua huomiota.
Voi myös olla, etten altistunut muiden katseille, koska en viettänyt juuri aikaa ihmismassojen keskellä tai kaupungin keskustassa. Lomaillessa ja verhoamalla itseni kaapumaisiin vaatteisiin olin aika piilossa katseilta. Jos olisin kulkenut avonaisemmissa vaatteissa, olisinkohan kerännyt enemmän katseita? Entä, jos olisin ollut kokeilun aikana toimistotöissä?
Paluu rintsikoiden käyttöön ei ollut niin riemukas kuin odotin. Liivit tuntuvat painavan entistä ikävämmin, ja niiden tuoma lisäarvo tyyliin ei tunnu yhtä tärkeältä.
”Siinä ne vain keikkuvat, menossa mukana – liiveillä tai ilman.
Voisin hyvin jatkaa liivittömyyttä monien vaatteiden kanssa. Katson vaatekaappiani uusin silmin: Mitkä vaatteeni kannattelisivat rintojani ilman liivejäkin?
Liivittömyysviikon jälkeen suhtaudun rintoihini vähän lempeämmin. Tai oikeastaan huomaan, etten katsele rintojani juurikaan. Siinä ne vain keikkuvat, menossa mukana – liiveillä tai ilman. Uskon, että otan jatkossakin silloin tällöin pidempiä liivittömyyskuureja, jotta muistan unohtaa rintani.
Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisissa elokuussa 2023.
Tissihistorian taakka lyhyesti
Naisten rintojen näkymistä on politisoitu, moralisoitu ja seksualisoitu läpi vuosisatojen. Historian valossa ei tarvitse ihmetellä, että rintaliivittömyys voi tuntua monista hankalalta.
Yhdysvaltalainen Mary Phelps Jacobs patentoi rintaliivit vuonna 1914 kyllästyttyään korsetteihin.
Vuonna 1968 feministit taistelivat naisten ja rintojen vapautumisen puolesta Miss America -kisojen yhteydessä.
Vuonna 1991 yhdysvaltalainen Gwen Jacob Ontario sai 75 dollarin sakot riisuttuaan ylävartalonsa paljaaksi. Samaan aikaan urheilukentällä treenasi joukko paidattomia miehiä. Sakkoja perusteltiin sillä, että naisten rinnat ovat miehistä katsetta kiihottava ruumiinosa, ja niitä ei siksi pidä näyttää julkisesti.
2010-luvulla Free The Nipple -ilmiö kasvoi somessa. Vuonna 2014 ranskalainen Eloïse Bouton tuomittiin kuukauden ehdolliseen tuomioon ja sakkoihin kirkossa rinnat paljaina esittämästään protestista.
2020-luvulla tissitaistelua ovat käyneet aktivistiryhmät, kuten kotimaassa tissiflashmobeja järjestänyt Cult Cunth -yhteisö. Myös monet julkkikset, kuten Rihanna, Miley Cyrus ja Lena Dunham ovat näyttäytyneet nännit näkyvillä punaisella matollakin.
Muita aikansa tunnettuja tissitaistelijoita ovat rintojaan poliittisissa yhteyksissä vilautellut italialainen pornotähti-poliitikko Cicciolina sekä pop-ikoni Madonna, joka muistetaan rintamuskeskeisistä asuista.
Vielä 2020-luvullakaan rintojen julkinen näkyminen ei ole täysin hyväksyttävää. Instagramin ja Facebookin emoyhtiö Meta ei salli naisten paljaiden rintojen näkymistä alustoillaan. Alkuvuonna tosin uutisoitiin, että rajoitusta saatettaisiin höllätä. Noinkohan nännejä nähdään pian myös somessa?
