”Aikamme suurin tehtävä on lähettää valomerkkejä Marsiin”, kirjoitti Haminan kadettikoulun opettaja, matemaatikko Edward Neovius vuonna 1875 ilmestyneessä kirjassaan.
Hivenen yllättävän näkemyksen taustalla oli tuon ajan käsitys, että Mars on Maan kaltainen planeetta, jossa on älyllistä elämää. Tähdet ja avaruus -lehdessä esitelty Neovius ajatteli, että ihmiskunta voisi oppia paljon keskusteluista vieraan älyn kanssa.
Jälkiviisaana on tietenkin helppo sanoa, että Neovius oli väärässä. Itse ajatus on looginen, mutta se perustui virheelliseen käsitykseen planeettojen ja elämän synnystä aurinkokunnassa.
Silti on pakko ihailla älyllistä rohkeutta. Neovius uskalsi valita aikansa tärkeimmän päämäärän ja luoda yksityiskohtaisen suunnitelman siitä, miten se saavutetaan.
Rohkeita näkemyksiä voisi toivoa myös poliittisilta johtajilta. Utopioiden ja haaveiden esittämisen sijaan politiikasta tuntuu tulleen hallinnointia. Korjaillaan olemassa olevaa, mutta ei rakenneta selkeästi uutta.
Kukaan 20 viime vuoden pääministereistä ei esimerkiksi ole loistanut näkemyksellisyydellään.
Matti Vanhasen (kesk) mieleen jäävin visio oli ”Rukan lumilla” keksitty ajatus eläkeiän nostosta. Raivokkaasti vastustettu idea haudattiin nopeasti, vaikka myöhemmin työmarkkinajärjestöt nostosta sopivatkin. Vanhasella oli visio, mutta ei kykyä sen toteuttamiseen.
Jyrki Katainen (kok) ulkoisti tulevaisuuden visioinnin filosofi Pekka Himasen tulevaisuusselvitykseen. Se jäi pöytälaatikkoon. Hallitus yritti myös tehdä kunnianhimoista rakennepoliittista ohjelmaa, mutta sekin jäi kesken.
Juha Sipilä (kesk) esitteli visiotaan itse rakentamallaan kakkaralla, joka kuvasi talouden joustavuutta. Parhaiten kaudesta jäänee mieleen kiky-sopimus. Helsingin Sanomienkin toimituksessa tehtiin ylimääräisiä työpäiviä osaston jaettu kiky-hattu tai tiara päässä.
Sanna Marininilla (sd) oli visionääriltä vaadittavaa karismaa, mutta varsinaiset visiot puuttuivat. Kriisiaikojen velkajohtaja luikki vihreälle oksalle heti, kun Instagram-seuraajien määrä ylitti miljoonan.
Petteri Orpon (kok) hallituksen visio on velan vähentäminen.
Visioiden sijasta suomalaiset poliitikot tarjoavat mieluummin verta ja kyyneliä kuin utopiaa myönteisestä tulevaisuudesta. Tarjolla on synkkää ja ankaraa Mannerheim-johtajuutta toivon sijaan.
Toisinkin voisi olla. Vuosia vankilassa virunut, apartheidia vastustanut Nelson Mandela pääsi julistamaan voittaessaan Etelä-Afrikan ensimmäiset vapaat vaalit, että ”viimeinkin olemme vapaita”.
Presidentti John F. Kennedy julisti vuonna 1962, että 1960-luvun lopussa Yhdysvallat laskeutuu Kuuhun. Kennedyn visio todella vei ihmisen Kuuhun ja loi myös valtavan määrän teknologista kehitystä.
Mikä sitten on oman aikamme suurin tehtävä?
Itse nimeäisin kärkipäähän totalitarismin nousun vastustamisen ja demokratian kääntämisen alamäestä taas nousuun. 1990-luvun lupausta suurten tarinoiden lopusta ja globalisaation maapalloa yhdistävästä voimasta muistelee jo kaihoisasti.
”Ilmastopääministeriä Suomessa ei ole ollut.
Silti oman aikamme suurin tehtävä on ilmaston lämpenemisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen: maapallon pitäminen elinkelpoisena omille lapsille. Yksikään asiantuntija ei enää kiistä riskin vakavuutta. Ja toisin kuin Neoviuksen aikana, tieteellinen tieto on nykyään paljon parempaa.
On outoa, että poliittiset johtajat eivät ole saaneet maapallon pelastamisesta aikaan innostavaa visiota. Vihreässä siirtymässä voisivat yhdistyä Mandelan julistama vapautuminen uhasta ja Kennedyn visioima tekninen kehitys. Kieltäymysten kautta myydyt kasvisruokapäivät ja työmatkapyöräily eivät saa laajoja ihmisjoukkoja innostumaan, vaikka tärkeitä asioita sinänsä ovatkin.
Yhtään ilmastopääministeriä Suomessa ei ole ollut. Ilmastonmuutoksen pysäyttävä vihreä siirtymä voisi olla mahdollista myydä utopiana, joka tuottaa vaurautta kaikille.
Näkemyksellinen johtaja voisi esimerkiksi luvata, että hoidetaanpa lähes ilmaista sähköä kaikille vuoteen 2030 mennessä, pannaan ilmastonmuutos kuriin meidän osaltamme ja saadaan hyvä omatunto elää vauraudessa.
Vaan ei. Aikamme suurin tehtävä on EU:n alijäämämenettelyn välttäminen.
Kirjoittaja on HS:n kehitysjohtaja.